Meidän perheen kuulumiset ovat muuttopuuhissa ja uusi osoite on

http://punainentiilitupa.blogspot.com/

Tervetuloa kyläilemään Punaiseen Tiilitupaan!

Pyörimisen sängyssä ymmärrän ja olenkin ajatellut että unissaan pyörii samalla tavalla kun päivälläkin. Hysteerinen itkeskely hieman mietityttää. Tosin voi olla hampaidenkin tulo syynä, vaikkakin päivällä ei kiukkua. Mahakin on toiminut kun luumua ollaan syöty. No kattellaan mitä tuleva tuo mukanaa.

Nyt kuitenkin lähden päiväkaffeelle vaikken kahvia juokaan. Teetä ja viinimarjapiirakkaa, jota leivottiin Nooran keräämistä marjoista :)

Mukava oli välillä kotiakin tulla, akkunsa ladanneena ja rentoutuneena, mutta hiljaisuutta kaipaan. Aamusella kun muut vielä nukkuivat istuskelin mökin terassilla lukemassa kirjaa lintujen säestyksellä, mutta kotona kun tänä aamuna terassin oven aukaisin taustalta kuului vain autojen ääniä. Sen olemme päättäneet että jos joskus tästä tontinkulmasta muutamme, on uuden paikan oltava sellainen jossa lähin naapuri on mukavan kävelymatkan päässä, pieni soratie jota pitkin tepastella ja aamulla oven aukaistessa linnunlaulu toivottaisi hyvän huomenen.

Rentoutuminen mökillä ei tarkoita kuitenkaan sitä etteikö jotain tehtäisikin, mutta sitä tehdään ajan kanssa ja silloin kuin siltä tuntuu. Mikä parasta näin kesäaikaan, hikisenä töiden jälkeen pulahtaa suoraan järveen, varsinkin nyt kun revimme vesikasvillisuutta rannasta joka meinasi tukkia koko hiekkarannan. Kalanpoikaset vain olivat ihmeissään kun kuokalla juuria pohjasta revin.

Juhokin pääsi ensi kertaa mökin rannassa "uiskentelemaan". Vimmatusti kädet ja jalat tekivät töitä, vesimies kun on.

Aina oli jotain tekemistä, vaikkapa tiskata luonnonääniä kunnellessa tai radiota :)

Tyttöjen lempitouhu tänä kesänä on saalistaa monta haukea pois järvestä. Tässä oli ensimmäinen kalasaalis tällä reissulla. Eilen aamulla saatu oli hieman isompi mutta valitettavasti kameran akusta loppui virta, joten ei kuvaa. Nätti se on hauki noin pienenä :)

Kyllä oli iloinen kaveri kun pääsi siskon syliin keinumaan, koko ajan kikatteli. Välillä köllöteltiin peiton päällä pihamaalla.

Joskus on tosiaan kotiakin lähdettävä ja sitä taitaa kaverikin odotella :) Oikeasti Juho kyllä matkustaa takapenkillä istuen omassa turvaistuimessaan.

Tänään siis kävimme Juhon kanssa ensimmäisen kerran hammashoitolassa näyttämässä ensimmäistä hammasta. Poika oli reipas vaikka katselikin silmät pyöreinä uutta ympäristöä ja tätiä joka tunki sormia suuhun. Tutti kehoitettiin vähemmälle, nokkamukin käyttöä tuttipullon sijasta ja sitä ihan samaa mitä on sanottu jo 12 vuotta sitten kun Idan kanssa kävin ensimmäisen kerran hammashoitolassa Lapinlahdella asuessamme. Mihinkäs ne perusasiat muuttuisivat. Kielen jännettä hoitaja tutki tarkemmin, josta Juho ei okein tykännyt muttei pannut paljoa vastaakaan. Jänne on kuulema tiukalla ja kääntää hieman kielenpäätä. Mutta sen tarkempaan tarkasteluun ei aleta, koska ei häiritse syömistä, varsinkaan tuttipullolla syöntiä. Seuraavan kerran poiketaan moikkaamassa hammashoitolassa kahden vuoden ikäisenä.

Terveyskeskuksessa kun käydään lasten kanssa on AINA pakko poiketa keittiön kautta ja niin tehtiin tänäänkin. Mummi kun sattuu olemaan siellä töissä ja vielä työvuoro samoihin aikoihin kun Juholla aika hammashoitajalle. Kovasti oli taas pojalla katselemista kun ympäristö muuttui ja mummikin näytti oudolta aluksi myssy päässä. Mutta tunnisti mummin kuitenkin lopulta.

Tytöt ovat olleet tänään juoksun päällä eikä heitä ole paljoa kotona näkynyt. Syömässä ovat käyneet ja samantien lähteneet. Noorallakaan ei jalka ole enää häirinnyt, illalla kävi kavereiden kanssa uimassakin joella. Joten meillä onkin ollut Juhon kanssa rauhallinen päivä, jos sitä voi rauhalliseksi sanoa. Äitillä ainakin tuntuu olevan kiirettä olla pelastamassa poikaa. Jäbä ei pysy enää paikoillaan ollenkaan eikä uskalla jättää yksinään ollenkaan. Selkänsä kun kääntää on kaveri jo ihan muualla missä pitäisi. Antennajohdot olivat mukavia, kuten päivän posti. Veeti on saanut kyytiä ja karvanpoistokuurin, koira on kun magneetti joka vetää Juhoa puoleensa :)

Huomenna Veeti pääsee hieman rauhaan karvannyppijästä kun lähdemme mökille loppuviikoksi, joten tämä blogi hiljenee jälleen mutta vain muutamaksi päiväksi. Koira saa juoksennella ulkona omia menojaan. Nyt lähdenkin pakkailemaan tavaroita valmiiksi jotta aamupäivästä pääsemme hyvissä ajoin lähtemään. Hyvää loppuviikkoa kaikille!

Sairaalassa hoitaja tutki jalkaa ja totesi ettei siinä murtumaa ainakaan ole, tärähtänyt pahemman kerran ja sisäisesti voi mustelma olla. Koska neiti kuitenkin pystyi jo kävelemään suht normaalisti jalkaa pyöräytettiin ideaaliside tueksi ja hoidoksi särkylääkettä, kovapohjaisia kenkiä ja kylmähoitoa. Hoitaja tuumasi lopuksi että seuraavan kerran kun tekee mieli hyppiä leikkimökin katolta alas odottaa ensin että alla on lumikinos :)

Kaikkea sitä lapset keksii. Olkoon tämä neitille opetuksena vaikka vähemmällä selvisi. Pahemminkin olisi voinut sattua. Tällä hetkellä neiti on jo kummitätinsä kanssa koulutarvikeostoksilla :)

Viime viikolla tuli Juholle kuusi kuukautta täyteen ja käytiin päivälleen 6 kk-neuvolassakin. Hurmuri pojaksi terveydenhoitaja poikaa kutsui kun hymyili koko ajan. Pullaposkista päätellen hoitaja tuumasi että poika on tosiaan ollut ruoka-aikana kotona, mutta kulkee kasvukäyrien mukaan kuitenkin kultaista keskitietä. Painoa oli 9200g ja pituutta 69cm. Korvatkin olivat puhtaan kun kehoituksestani niitä kurkittiin. Juho kun niitä innokkaasti rappailee ja on raapinut ihan verillekin saakka. Epäilin että siellä voisi olla jotain joka kutittaa, mutta taitaa olla pojan oma tapa nukuttaa itseään. Hankaa nimittäin niitä yleensä nukahtaessaan.

Huomenna meillä on ensimmäinen hammashoitolassa vierailu ja onhan meillä jotain näytettävääkin. Kun 6 kuukautta tuli täyteen ensimmäinen hammas puhkesi. Onneksi ei ollut kuumetta, ei kiukkua, jäbä vain hymyili. Päivälleen kun viisi kuukautta tuli täyteen Juho pyörähti ensimmäisen kerran mahalleen. Nyt kuukautta myöhemmin päivälleen puhkesi ensimmäinen hammas. Mitähän sitten 7 kuukautta täyttyessä tapahtuu kehityksessä... ryömii, konttaa??? Se jää nähtäväksi.

Nyt alkaa kaveri lattian rajasta huutelemaan maitopullon perään ja hankaa korvaa, joten on päikkäreiden aika.

Meidän kesä on mennyt suurimmalta osin kotosalla. Joskus on tuntunut että kotimme on ollut lastentarha kun lapsia on juossut toisesta ovesta sisään ja toisesta ulos. Ruokapöydässäkin on ollut välillä enemmän päitä kuin omassa perheessä on. Hyvä että tytöillä on ollut kavereita ettei kesä ole mennyt kokonaan sisarusten kesken.

Olimme heinäkuun alkupuolella sukuloimassa Itä-suomessa ja ihaninta reissussa oli että mitään aikataulua ei ollut. Ei tarvinut laskea päiviä koska alkaa tavaroiden pakkaaminen kotimatkaa varten. Oltiin reissussa niin pitkään kun yhteistuumin päätettiin. Minä jos olisin saanut ainoastaan päättää olisimme varmaan tulleet vasta näinä päivinä kotia. Meillä oli oma pieni "kesämökki" jossa asustimme kun mummolassa oli samaan aikaan Mikan siskon perhekin vierailulla. Kiitos Jussille "kesämökin" lainasta, tullaan mielellään toistekin ja terkkuja Vantaan poppoollekin. Kiva oli viettää päiviä kanssanne mummolassa.

Koti kuitenkin kutsuu jossakin vaiheessa sillä kukaan täällä ei hommia tee ellei talonväki itse. Varaston kattoremontti kuului tämän kesän suunnitelmiin ja muutama päivä siihen vierähtikin kun Mika ja isä sitä korjailivat vedenpitäväksi. Nyt kuitenkin vesi pysyy ulkopuolella tai sitä ainakin toivomme, senhän näkee tulevina päivinä kun vesisadetta on lupailtu. Lupasin huutaa niin että koko tienoo kuulee jos yksikään pisara putoaa seinien sisäpuolelle. Minulla tuota ääntä riittää muutenkin, niin ainakin toiset sanovat (lapset ja mies) Isälle kiitos remonttiavusta ja jos katolla kävi välillä olo lämpimäksi, sininen vesisaavi olisi virkistänyt :)

Loppukesä menee pienien pintaremonttien parissa aina Juhon päikkäreiden aikana. Onneksi poju nukkuu päivän aikana kahdet suht pitkät unoset jolloin kerkeää maalipöntönkin aukaisemaan. Maalaaminen kun on minun jobi. Leikkimökin kattokin pitäisi vielä uusia, joten kattoremonttia vielä tiedossa. Huovat revinkin tänään siittä jo pois ja puutavarakin tänään haettiin joten kunhan tulee kuivapäivä niin sorkkaraudalle ja vasaralle löytyy hommia.

Tästä neiti ei kuitenkaan lannistunut, vaan jätti ahvenen syötiksi isommalle kalalle ja kuinka ollakkaan illemmasta kun kävivät katiskoa taas kurkistamassa siellä löytyi.... hauki. Eikä ahvenesta mitään tietoa. Taisi joutua hauen suihin.

Tänään olimme jälleen kokoontuneet porukalla puusavottaan mökille ja Idan aamulla lähtiessä Akin ja isänsä kanssa aikaisemmin matkaan, kysyin eikö hän halua ottaa mitään tavaroita mukaan. Neiti tuumasi vain että hänellä on jo mökillä kaikki mitä hän tarvitsee, kalastusvehkeet. Mökille päästy oli katisko taas käyty ensimmäisenä puottamassa järvelle. Ensimmäisen kerran kun sitä sitten lähdimme Idan ja Nooran kanssa tarkistamaan niin mitä sieltä löytyikään.... jälleen kerran hauki. Toive suuresta kalasaalista toteutui molemmilla kerroilla :)

Huomenna neiti on lähdössä viiden päivän partioleirille ja mikä onkaan tärkein matkaan pakattu tavara... onki ja syötit :)

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:

Elämäni ensimmäistä palkallista työtä olen tehnyt yläasteikäisenä siskoni työpaikalla, Kalotti Ykkönen -nimisessä kaupassa. Muutamana päivänä käytiin inventaariossa laskemassa jauhopusseja, karkkipatukoita ym. tavaroita ja leikittiin kassaneitiä.

Yläasteikäisenä olin myös kunnan kesätyöläisenä kotipalvelussa, jolloin fillaroin ristiinrastiin kotikylälläni vanhuksien luona keittelemässä puuroa ja siivoilemassa. Muutaman vanhuksen luona kävin vierailemassa vielä työsuhteen päätyttyäkin :)

Yhden talvikauden olen toiminut kahvilatyöntekijänä Kallin laskettelukeskuksessa, työtehtävään kuului myös rinteen lumetus kuin suksivuokraamossa palveleminen.

Nykyinen työni on ihan ammattiani vastaava, eli toimin lastenohjaajana Keminmaan seurakunnassa (tällä hetkellä tosin äitiyslomalla marraskuuhun saakka). Pidän päiväkerhoja alle kouluikäisille, perhekerhoja ja vierailen päiväkodeissa ja esikouluissa. Seurakunnalla työskennellessä olen ollut myös nuoriso-ohjaajanakin.

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:

Tällä hetkellä... Tie Avonleaan, Teho-osasto (joka harmikseni päättyy tällä viikolla), Tartu mikkiin (perheen kanssa laulamme ja jammailemme mukana) ja iltamyöhäällä CSI, kun sattuu osumaan kohdalle kanavaa vaihtaessa.

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:

Ehoton ykkönen on.... MÖKKI (huomennakin suuntaamme sinne puusavottaan). Lapsena se oli mummola, missä vietin melkein kaikki lomat mitä koulusta sai. Vuonna -97 käytiin tyttöporukalla Turkissa kahden viikon lomalla ja meikäläinen odotteli silloin esikoista, mutta ei se menoa haitannut :) Lisäksi perheen kanssa ollaan käyty niin autolla rannikkoa ajellen kuin laivallakin seilaten Etelä-Ruotsissa sukuloimassa, siellä kun asustaa sekä omia sukulaisia että miehen sukulaisia.

Neljä internet-sivua, joilla käyn melkein päivittäin:

Nykyään olen ollut laiska, mutta tietty omassa blogissani tulee vierailtua, sattuu olemaan kotisivuna kun netin aukaisee, sähköposti, jos vaikka sinne olisi tullut iloista postia kun postilaatikkoon tippuu vain laskuja tai mainoksia, facebookissa vierailen myös ja muutamia muita blogeja käyn vilaisemassa ;)

Neljä lemppariruokaani ovat:

Melkein kaikkiruokaisena voisin kääntää kysymyksen toisin päin... neljä EI-lemppariruokaa.... kasvislasange, kaaliruuat, kieli: ihan sama miten laitettu (kerran elämäni aikana maistanut talouskoulussa ja se riitti), savolainen mykyrokka.

Neljä paikkaa, joissa mieluummin olisin juuri nyt:

No, kelloa katsoessani (0.14) olisin mielummin nukkumassa, mutta kun tämä on saatava valmiiksi :) tai sitten... mökillä. Muuta en täällä hetkellä keksi

Heitän tämän haasteen juuri sinulle, siis sinulle joka tätä juuri luet.
Toivottavasti otat kopin : )
Tee siis näin. Kopioi edellinen. Poista minun vastaukseni ja korvaa ne omillasi. Haasta neljä ystävääsi mukaan kertoilemaan itsestään.

...piiiitkästä aikaa. Olen pitänyt pientä blogitaukoa näin kevättouhujen aikana. Vierailijoita näyttää blogissani käyneen, siittä kertoo laskurin noususuuntainen luku. Kiitos tästä ja toivottavasti ette ole pahoittaneet mieltänne kun aina vaan olen ollut "kirpparilla".

Täällä pohjosessakin on vihdoin kevät tullut, lumet sulanneet ja piha kuivunut, jotta talven jättämien roskien alta on saanut rapsutella nurmikon esiin. Pihlaja-aita on napsuteltu lyhyemmäksi jotta se kasvaisi tuuheammaksi näkösuojaksi. Kukkapenkit ovat muutamien päivien aikana rehahtaneet kasvamaan ja puihinkin on ilmestynyt silmuja. Talossakin on kevätsiivoukset tehty niinkuin myös autoillekin. Nyt voi jäädä vain odottelemaan lämpimiä kesäpäiviä.

Tytöt odottavat kesälomaa, jonka alkamiseen ei ole enää kuin viikko. Nimittäin viikon päästä näihin aikoihin istumme koulun juhlasalissa laulamassa suvivirttä. Sitten voi koulurepun heittää nurkkaan odottelemaan syksyä. Idan kesäsuunnitelmiin kuuluu reissu kaverin kanssa Mikkeliin ja kotimaisemissa partioleiri. Noora ei oikein vielä tiedä mitä haluaa touhuta. Juholla nyt ei suunnitelmia ole, muuta kuin kasvaa ISOksi pojaksi.

Ensi viikolla onkin Juhon nelikuukautis neuvolalääkäri. Pojasta on kasvanut kunnon juttukaveri. Komenteleekin meitä vaikkei sillä vaikutusta taida vielä olla . Eilen ollaan ensimmäisen kerran maisteltu peruna-porkkanasosetta, mikä olikin melkoista räpimistä, mutta tänään uusiksi. Äiskä ei vielä kuitenkaan vielä tarvi suojavaatetusta. Veeti tuntuu odottelevan Juhosta leikkikaveria, kun makoilee pojan vieressä ja käypi välillä nuolasemassa kädet ja naaman puhtaaksi. Saa nähdä millainen kaverisuhde noille kahdelle tulee.

Nyt toivottelen kaikille hyvää viikonloppua ja nauttikaa auringosta niin kuin Veeti teki eilen...