Nyt olisi kevätretkeilyt retkeilty. Eilen oli ensimmäinen retki ja onneksi ei vettä satanut, mutta muuten oli kyllä pilvinen ilma ja pohjoinen tuuli tuiversi. Joen läheisyydessä kun olimme niin tuuli tuntui vielä kylmemmältä. Tänään oli toinen retkipäivä ja meidän Noorakin oli retkeilemässä. Mika toi Veetin kanssa Nooran kerhopaikalle, mistä lähdimme kävellen kohti Vanhaa kirkkoa johon kävimme tutustumassa. Tuntuu hurjalta ajatella kuinka ennen vanhaan on kirkkoja rakennettu suurista kivistä, kun ei ole ollut nykytekniikkaa apuna. Seiniin käytetyt kivet on louhittu kauempana ja tuotu ilman nykypäivän kuorma-autoja paikan päälle. Ja se kuinka niitä on nosteltu päällekkäin ilman nostureita. Ei ihme että kirkon rakentamiseen on mennyt vuosia. Lapset kuuntelivat tarkoin mitä kirkon esittelijä kertoi ensin ennen kuin pääsivät itse sitten paikkoja tutkimaan. Mielenkiintoisimpia olivat kirkon eteinen eli asehuone, johon keihäät ja miekat oli jätetty kirkkoon tullessa ja jalkapuu, johon olivat joutuneet istumaan kaikkien nähtäväksi syntiä tehneet miehet. Kirkkohuoneessa oli myös mustapenkki, johon taas olivat joutuneet naiset, jotka olivat tehneet syntejä. Noora kertoi kotia tullessaan Idalle, että häntä oli kuulema hieman pelottanutkin ja jännittänytkin olla Vanhassa kirkossa. Vanhat asiat kuulema saattavat hieman pelottaa. Kyllähän sen ymmärtääkin, sillä itselläkin on hieman erillainen tunne kun menee Vanhaan kirkkoon, joka tuoksuukin vanhalta ja hieman ummehtuneelta, kuin menisi käytössä olevaan Uuteen kirkkoon. Noora kertoi säikähtäneensä kuin joku pojista oli sanonut kaverilleen vieressä, että varo tuolla on haamu.
    No, ajatukset vaihtuivat kun lähdimme kirkolta ja menimme leikkipuistoon leikkimään. Hiki hattuun tuli kun neljän keinun välillä ravasin vauhtia antamassa, vaikka lapset osasivatkin itse ottaa vauhtia. Ihan hyvä niin, sillä lämmin tuli, vaikka pohjoinen tuuli taas viilensi meidän retkipäivää. Tuomipuun oravakin tuli tutkimaan ja katselemaan oksille, mitä ympärillä tapahtui kun saavuimme puistoon leikkimään. Ääntä kyllä lähti ihan kiitettävästi 15:sta lapsesta ja jopa neljästä tädistä. Mutta ei se haittaa, sillä tähän maailmaahan riittä ääntä.
    Kylmästä ja epävakaasta säästä johtuen kävimme välillä syömässä eväistä Väentuvalla, missä oli myös takka makkaranpaistoa varten. Onneksi emme lähteneet alkuperäisen suunnitelman mukaan kävelemään pitemmän matkan päähän makkaranpaistoon, sillä sisällä olessa ulkona alkoi sadella vettä. Joten kun olimme syöneet leikimme sisällä Mehiläisenpiiriä, jotta tutustuisimme paremmin toisiimme, kun lapsia oli eri alueilta, eivätkä kaikki tunteneet toisiaan. Lasten suosikkileikki oli Itikka-"huutoleikki", josta pyydettiin myöhemmin myös uusintaa. Retkipäivä oli kaikinpuolin mukava, lastenkin mielestä, vaikka sää ei välttämättä ollut ihan parhaimmasta päästä. Oli kuitenkin mukava vielä viettää retkipäivää lasten kanssa, jotka syksyllä eivät enää tulekkaan päiväkerhoihin, vaan lähtevät esikouluun.
    Meidän perheen päivä kylläkin jatkui vielä pienen jännityksen parissa, sillä kun lähdin töistä Noora kanssa, niin kiiren vilkkaa piti lähteä valmistautumaan musiikkiopiston pääsykokeisiin. Tänään oli se päivä, jota varten Ida on käynyt kevätkaudella viuluvalmennuksessa viikottain ja Noorakin sa muutaman valmennustunnin. Kotona on tietenkin myös harjoiteltu rytmityksiä ja esityslaulua. Äitiä tosin taisi jännittää enemmän tyttöjen puolesta, kuin mitä tytöt itse. Heti musiikkiopistolle saavuttua Ida meni ryhmäkokeeseen, mutta Noora pääsi yksilölliseen kokeeseen, missä oli pitänyt laulaa itse valitsema laulu, toistaa mallin mukaan pianonsoittoa ja rytmitellä rytmikapuloilla. Ida pääsi myös myöhemmin yksilöliseen kokeeseen, mutta vajaan tunnin päästä. Siihen mennessä oli Noora kerennyt jo melkein nukahtaa Mikan syliin. Taisi hieman päivän retkeilyt ja pieni jännitys väsyttää. Hyvin oli kuitenkin kuulema molemmilla mennyt omien sanojen mukaan, vaikkakin Idasanoi töpänneensä hieman pianon soitossa. Mieli oli kuitenkin hyvä kummallakin ja parani vielä kun kuulivat että kotimatkalla kävisimme jäätelöllä. Kokeiden tuloksia voi kuulema soitella ja kysellä 5.6. eli ensi viikolla.
    Kotia saavuttuamme alkoikin vierasrumpa. Joskus kun sattuu joku tulemaan vierailulle, niin perään tulee myös toinen vieras jne.... Tänään oli siis tuon vierasrumpan vuoro ja siinähän se ilta sitten menikin. Harmikseen ajattelin että olisi sittenkin pitänyt leipoa jotain, niin kuin olin suunnitellut, mutta laiskuus iski. Onneksi muistin että pakastimessa oli vielä nisupullaa pahanpäivän varalle, ja sehän pelasti tilanteen. Ei muuta kuin pakkasta penkomaan ja mikrossa sulattamaan. Nauroinkin en minä kyllä ketään tänään synttäreilleni ole kutsunut, mutta tervetuloa kuitenkin. Harmi ettei täytekakkua vaan ollut tarjolla. Nämä vieraat tosin eivät olleet edes tietoisia juhlapäivästäni, eikä se haittaakaan. Parasta on kun lapset laulavat Paljon onnea ja tänään se tuli ihan kaksikielisenä. Äitini tuli myös illalla käymään saunassa ja toi minulle lahjaksi kakkuvuuan ja nauraen sanoi odottavansa kakkua aina vierailulla käydessään. Mika ja lapset ostivat lahjaksi minulle mp3-soittimen, jota olen itse katsellut jo pitemmän aikaa. Musiikista kun ihminen tykkää, niin sitä on myös mukava kuunnella varsinkin kun käy yksikseen lenkeilemässä. Mutta nyt taitaa olla kuitenkin aika painua taas punkan pohjalle onnellisesti vuotta vanhempana.