Nyt olisi
kevätretkeilyt retkeilty. Eilen oli ensimmäinen retki ja onneksi ei
vettä satanut, mutta muuten oli kyllä pilvinen ilma ja pohjoinen tuuli
tuiversi. Joen läheisyydessä kun olimme niin tuuli tuntui vielä
kylmemmältä. Tänään oli toinen retkipäivä ja meidän Noorakin oli
retkeilemässä. Mika toi Veetin kanssa Nooran kerhopaikalle, mistä
lähdimme kävellen kohti Vanhaa kirkkoa johon kävimme tutustumassa.
Tuntuu hurjalta ajatella kuinka ennen vanhaan on kirkkoja rakennettu
suurista kivistä, kun ei ole ollut nykytekniikkaa apuna. Seiniin
käytetyt kivet on louhittu kauempana ja tuotu ilman nykypäivän
kuorma-autoja paikan päälle. Ja se kuinka niitä on nosteltu päällekkäin
ilman nostureita. Ei ihme että kirkon rakentamiseen on mennyt vuosia.
Lapset kuuntelivat tarkoin mitä kirkon esittelijä kertoi ensin ennen
kuin pääsivät itse sitten paikkoja tutkimaan. Mielenkiintoisimpia
olivat kirkon eteinen eli asehuone, johon keihäät ja miekat oli jätetty
kirkkoon tullessa ja jalkapuu, johon olivat joutuneet istumaan kaikkien
nähtäväksi syntiä tehneet miehet. Kirkkohuoneessa oli myös mustapenkki,
johon taas olivat joutuneet naiset, jotka olivat tehneet syntejä. Noora
kertoi kotia tullessaan Idalle, että häntä oli kuulema hieman
pelottanutkin ja jännittänytkin olla Vanhassa kirkossa. Vanhat asiat
kuulema saattavat hieman pelottaa. Kyllähän sen ymmärtääkin, sillä
itselläkin on hieman erillainen tunne kun menee Vanhaan kirkkoon, joka
tuoksuukin vanhalta ja hieman ummehtuneelta, kuin menisi käytössä
olevaan Uuteen kirkkoon. Noora kertoi säikähtäneensä kuin joku pojista
oli sanonut kaverilleen vieressä, että varo tuolla on haamu.
No, ajatukset vaihtuivat kun lähdimme kirkolta ja menimme
leikkipuistoon leikkimään. Hiki hattuun tuli kun neljän keinun välillä
ravasin vauhtia antamassa, vaikka lapset osasivatkin itse ottaa
vauhtia. Ihan hyvä niin, sillä lämmin tuli, vaikka pohjoinen tuuli taas
viilensi meidän retkipäivää. Tuomipuun oravakin tuli tutkimaan ja
katselemaan oksille, mitä ympärillä tapahtui kun saavuimme puistoon
leikkimään. Ääntä kyllä lähti ihan kiitettävästi 15:sta lapsesta ja
jopa neljästä tädistä. Mutta ei se haittaa, sillä tähän maailmaahan
riittä ääntä.
Kylmästä ja epävakaasta säästä johtuen kävimme välillä syömässä eväistä
Väentuvalla, missä oli myös takka makkaranpaistoa varten. Onneksi emme
lähteneet alkuperäisen suunnitelman mukaan kävelemään pitemmän matkan
päähän makkaranpaistoon, sillä sisällä olessa ulkona alkoi sadella
vettä. Joten kun olimme syöneet leikimme sisällä Mehiläisenpiiriä,
jotta tutustuisimme paremmin toisiimme, kun lapsia oli eri alueilta,
eivätkä kaikki tunteneet toisiaan. Lasten suosikkileikki oli
Itikka-"huutoleikki", josta pyydettiin myöhemmin myös uusintaa.
Retkipäivä oli kaikinpuolin mukava, lastenkin mielestä, vaikka sää ei
välttämättä ollut ihan parhaimmasta päästä. Oli kuitenkin mukava vielä
viettää retkipäivää lasten kanssa, jotka syksyllä eivät enää tulekkaan
päiväkerhoihin, vaan lähtevät esikouluun.
Meidän perheen päivä kylläkin jatkui vielä pienen jännityksen parissa,
sillä kun lähdin töistä Noora kanssa, niin kiiren vilkkaa piti lähteä
valmistautumaan musiikkiopiston pääsykokeisiin. Tänään oli se päivä,
jota varten Ida on käynyt kevätkaudella viuluvalmennuksessa viikottain
ja Noorakin sa muutaman valmennustunnin. Kotona on tietenkin myös
harjoiteltu rytmityksiä ja esityslaulua. Äitiä tosin taisi jännittää
enemmän tyttöjen puolesta, kuin mitä tytöt itse. Heti musiikkiopistolle
saavuttua Ida meni ryhmäkokeeseen, mutta Noora pääsi yksilölliseen
kokeeseen, missä oli pitänyt laulaa itse valitsema laulu, toistaa
mallin mukaan pianonsoittoa ja rytmitellä rytmikapuloilla. Ida pääsi
myös myöhemmin yksilöliseen kokeeseen, mutta vajaan tunnin päästä.
Siihen mennessä oli Noora kerennyt jo melkein nukahtaa Mikan syliin.
Taisi hieman päivän retkeilyt ja pieni jännitys väsyttää. Hyvin oli
kuitenkin kuulema molemmilla mennyt omien sanojen mukaan, vaikkakin
Idasanoi töpänneensä hieman pianon soitossa. Mieli oli kuitenkin hyvä
kummallakin ja parani vielä kun kuulivat että kotimatkalla kävisimme
jäätelöllä. Kokeiden tuloksia voi kuulema soitella ja kysellä 5.6. eli
ensi viikolla.
Kotia saavuttuamme alkoikin vierasrumpa. Joskus kun sattuu joku
tulemaan vierailulle, niin perään tulee myös toinen vieras jne....
Tänään oli siis tuon vierasrumpan vuoro ja siinähän se ilta sitten
menikin. Harmikseen ajattelin että olisi sittenkin pitänyt leipoa
jotain, niin kuin olin suunnitellut, mutta laiskuus iski. Onneksi
muistin että pakastimessa oli vielä nisupullaa pahanpäivän varalle, ja
sehän pelasti tilanteen. Ei muuta kuin pakkasta penkomaan ja mikrossa
sulattamaan. Nauroinkin en minä kyllä ketään tänään synttäreilleni ole
kutsunut, mutta tervetuloa kuitenkin. Harmi ettei täytekakkua vaan
ollut tarjolla. Nämä vieraat tosin eivät olleet edes tietoisia
juhlapäivästäni, eikä se haittaakaan. Parasta on kun lapset laulavat
Paljon onnea ja tänään se tuli ihan kaksikielisenä. Äitini tuli myös
illalla käymään saunassa ja toi minulle lahjaksi kakkuvuuan ja nauraen
sanoi odottavansa kakkua aina vierailulla käydessään. Mika ja lapset
ostivat lahjaksi minulle mp3-soittimen, jota olen itse katsellut jo
pitemmän aikaa. Musiikista kun ihminen tykkää, niin sitä on myös mukava
kuunnella varsinkin kun käy yksikseen lenkeilemässä. Mutta nyt taitaa olla kuitenkin aika painua taas punkan pohjalle onnellisesti vuotta vanhempana.
keskiviikko, 31. toukokuu 2006
Kommentit