On enkeleitä, varsinkin tänään minun luokse tuli yksi semmoinen ja näytti punaista pussia sanoen: "Valitse minkä värisen halut." Pussissa oli neljä pientä rintamerkki-enkeliä, kaksi sinistä ja kaksi punaista. Valitsin punaisen, jolla on joulunpunainen sydän rinnassa. Tyttö, jolta sain enkelin oli tänään viimeistä kertaa kesäkerhossa ja muutenkin viimeistä kertaa minun kerholaisena, sillä esikoulu kutsuu syksyllä. Onneksi kuitenkin näemme syksyllä esikoulussa vieraillessani siellä arkipyhäkoulun merkeissä.
Yllätyksenä tuli muutamalle vanhemmallekin kuultuaan etten ole enää ensi kesänä kesäkerhoissa enkä ensi syksynä perhekerhossa ja että jään poissa töistä joulukuussa työsopimuksen päättyessä. Oli ihan kivan tuntuista huomata joidenkin jäävän kaipaamaan juttutuokioita, kuulumisien vaihtelua sekä välillä vitsailuakin lapsia tuodessa kerhoon ja pois hakiessa. Mutta eipäs vielä synkistytä, sillä joulukuuhun on vielä aikaa ja sitä ennen on kesäloma, joka alkaa kolmen päivän päästä.
    Töistä tullessa huokasin syvästi kun ei tarvinut alkaa ruokaa tekemään aamuisen aherruksen takia. Aamulla tein riisipadan valmiiksi, jotta Mikallakin olisi ruokaa iltavuoroon lähtiessään. Niinpä me Veetin kanssa söimme, tosin kumpikin oman ruokavalion mukaisesti ja lähdimme lenkille. Tuulesta huolimatta menimme penkoille, missä päästin Veetin juoksemaan ensimmäisen kerran vapaana. Voi sitä riemua ja intoa, kun poika paineli juosta edes takaisin ja hyvin tuli luokse kutsuessani. Kävimme myös veneenlaskupaikoilla tutustumassa Kemijokeen. Vesi oli vielä kylmää, mutta ei se haitannut etutassujen kastelua, kunnes aallot säikyttivät Veetin kuivalle maalle. Keppiäkin noukittiin rantavesistä... siitä se pikku hiljaa, kunhan vaan saa itsekseen tutustua veteen.
    Veeti oli väsy laukkomisen jälkeen, joten jätin pojan kotia nukkumaan läksiessäni käymään kastelemassa Torrontiellä mummolan kukat ja tyhjentämään postilaatikon. Selkääni otin pienen repun, joka kotia tullessa oli täynnä tavaraa; lainastosta muutama koirakirja sekä leivontakirja (valmistaudun jo kesävieraiden tuloon), päivän Posari sekä pari litraa maitoa kaupasta. Vaikka tuulikin välillä kovasti ilma tuntui kesäiseltä pyörällä polkiessani.
    Mökiltäkin on soiteltu kuulumisia. Ei Noora enää halunnut kotia niin hartaasti kuin eilen. No yksi yö enää on jäljellä. Ukki oli kuulema tehnyt tytöille kaarnalaivat, joita olivat uittaneet rannassa. Kivaa on kuulema ollut vaikka välillä kinastelevatkin.
Naapurin poika vaan taitaa kaipalla Nooraa, kun kävi eilen kyselemässä ja tänäänkin kysyi koska Noora tulee kotia. Niin ne pojat kyselevät jo nuorena... voi mitähän se sitten isompana on...?
    Voi tuota lurjusta. Sen aikana kun olen kirjoittanut päivän kuulumisia, Veeti on jo kolme kertaa kerennyt pötkähdellä meidän sängyssä. Taitaa poika tietää missä on pehmoista nukkua... tosin poisajetuksi tulee joka kerta.