Tänään koirakoulutuksessa opettelimme istumista ja maahanmenoa sekä malttia, eli miten koira malttaa istua paikoillaan, vaikka omistaja astuisi kauemmas. Tärkeintä oli pitää kontakti koko ajan. Tänään meidät jaettiin kolmeen pienryhmään, koska nyt olikin paikalla kaikki jotka oli ilmoittautuneet alunperin koulutukseen. Oli ihan mukava nähdä koiraihmisiä joihin olimme jo tutustuneet maanantaina. Meiltä kyseltiin milloin meidän koiruliini saapuu paikan päälle, koska Veetihän ei vieläkään ollut kanssamme. Ressukka jäi taas yksin kotosalle, kun me muut lähdimme kouluttautumaan. Veetillä on ensi maanantaina rokotus, tehoste & rabies, ja sitten viikon päästä keskiviikkona pääsee poju messiin. Pitää vain harjoitella ennen sitä kotosalla.
    Tytöt olivat aluksi etteivät halua lähteä mukaan, mutta tuntui sitten paikan päällä olevankin hauskaa. Noora löysi kaksi uutta kaveria, joiden vanhemmat olivat myös käyttämässä koiraa koulutuksessa, ja niiden lasten kanssa neiti leikkikin koko ajan koulun telineissä. Ida kävi välillä myös leikkimässä, mutta tuttuun tapaansa kierteli myös yksikseen tutkimassa ympäristöä ja poimimassa kukkia. Tosin heti alussa tuli takapakkia, kun kumpaakin alkoi pissattamaan. Joten Mika lähti käyttämään tyttöjä pissalla ja minä jäin kuuntelemaan mitä tänään tehtäisiin. Ida tuumasi kun kysyin että miksi eivät käyneet lähtiessä vessassa, ettei ollut kuullut äitin sanovan vessassa käynnistä. Täytyy myöntää että se pääsi lähtiessä unohtumaan, sori. No homma kuitenkin saatiin hoidettua ja ilta pääsi jatkumaan.
    Eli istumista... meille opetettiin että kävelemme takaperin ja pysähtyessämmä viemme kätemme missä on makupala, koiran pään yli, jolloin koiran tulisi istua. Samantien kun koira istuu annetaan makupala ja astutaan koirasta ohi sanoen "vapaa". Tosin koiran pitää istua nätistä takajalkojen päällä, eikä lepoistummassa, jolloin takajalka on "levällään sivulle". Tämä meillä illalla onnistui Veetin kanssa hyvin kun illalla kotona kokeilimme. No tähän sitten malttia mukaan, eli koiran istuessa omistaja astuu askeleen kauemmas koirasta, katsekontaktia ylläpitäen ja astuu takaisin. Hei makupala ja vapautus. Meillä kun on nuori koira niin sanottiin ettei kauan kokeilla malttia, ettei koiran mielenkiinto häviä. Pikku hiljaa koiran varttuessa sitten pidentää paikoillaan olemista. Tämäkin onnistui Veetiltä hyvin ja jaksoi istua paikoillaan hienosti. Naureskelimme koulutuksessa että tämä maltti-kouluttaminen taitaa olla omistajien laji, sillä monesti ei itse jaksa malttaa, vaan kokeilee pitempään ja pitempään istumista.
   Maahan menoa harjoiteltiin niin, että vietiin makupala koiran etutassujen välistä mahan alle. Koiran tulisi seurata mukana ja laskeutua maahan. Tätä voi harjoitella istumisen kautta tai suoraan seisaaltaan. Meillä kotona ei ensin onnistunut maahan meno, joten jouduin käyttämään omia jalkojani apuna. Eli menin polvilleni suoristaen toisen jalkani suoraksi eteenpäin. Houkuttelin Veetin makupalalla suoran jalkani alle, joka oli sen verran matalalla, että koira joutui menemään maahan. Näin homma hoitui aluksi. Mutta eiköhän tämä tästä pikku hiljaa.