Tänään oli sitten minun viimeinen työpäivä ennen kesälomaa. Tätä päivää on odotettu... Ja samalla myös Nooran viimeinen hoitopäivä Arjalla. Yksi vaihe on taas ohitse ja esikoulu kutsuu syksyllä. Iltapäivällä Nooran ja minun tultua kotiin oli auto pakattu jo valmiiksi ja nokka käännetty kohti Lapinlahtea.
Lapinlahti ja juhannus..... here we come!
Matka tosin pysähtyi ensimmäisen kerran Oulussa, kasvattajan luona. Ohikulkumatkalla päätimme käydä näyttäytymässä Veetin kanssa Sabrina-äiskälle ja kasvattajalla. Paikalla oli tietysti myös Jasmin-pentu, joka on Veetiä viikon vanhempi. Ei sukua, mutta hyvä leikkikaveri. Aluksi Veeti arasteli häntä koipien välissä, mutta kunhan ensitutustuminen saatiin suoritettua päästiin vauhtiin. Siinä vauhdissa olisi moni jäänyt toiseksi. Pennut juoksivat pihamaata ympäri niin että ruoho lensi ja hyvä ettei kukatkin penkistä. Oli meillä ainakin väsynyt kaveri autossa matkan jatkuessa.
Oli ihan mukava nähdä kasvattajaa ja kuulla myös Veetin olevan sopusuhtaisessa kunnossa kasvattajan silmin katsoen. Yllätimme hieman näyttäessämme mitä temppujakin osaamme tehdä ja sitäkös ihasteltiin.
    Matka tosiaan jatkui ja seuraava pysäkki olikin Piippolassa, Piippolan vaarin pitäjässä. Tosin vaaria ei näkynyt missään, mutta komea kirkko kylläkin, jota tytöt aina ihastelevat ohimentäessä. Ennen olisimme posotelleet ajella eteenpäin, mutta Veetin kanssa on opittava pysähtelemään pissa- ja juomatauoille tiheämpään, mitä lasten kanssa. Varsinkin juomaan kun aurinko lämmittää autoa.
    Hienosti Veeti oli koko matkan, vaikka mitä nyt pikkasen varasteli makkaroita Nooran piirakan päältä. Nälkähän se toisellekin tulee ja samallalailla hänkin haluaa matkaeväitä kun muillakin on. Vastassa  Lapinlahdella oli Jaana ja Simo sekä  lomalaiset Jenna ja Jenni -serkut. Ensi tuntumaan lähdimme tyttöjen kanssa pissattamaan Veetiä ja voi sitä nuuhkimista uusien hajujen ympäröimänä.
    Ilta meni suhkot rauhallisesti, tosin välillä Veetillä taisi hieman stressiä pukata uudessa ympäristössä. Ei malttanut rauhottua paikoilleen vaan seilaili edestakaisin. Uusia hajuja, ihmisiä ja ääniä ympärillä niin ei tuo ihmekkään jos vähän stressaakin. Mutta jäätyämme omalla porukalla mummolaan, toisten lähdettyä Jaanan ja Simon kämpille, lysähti Veeti lattialle eikä siitä paljoa hievahtanut. Puolen yön maissa Paula -mummon tultua töistä, oli Veeti ovella vastassa häntä vispaten niin lujaa että kermakin olisi vaahtoutunut hetkessä. Kumppanukset olivat heti kuin vanhat ystävykset.