Aamulla lähdimme Idan, Nooran ja Veetin kanssa kohti mökkiä ja
hillasuota. Suunnitelmissa oli käydä isän kanssa vielä viimeisen kerran
tälle kesälle keräämässä hilloja. Saimmekin kävellä ihan suon toiselle
laidalle kunnes vastaan tuli kypsiä hilloja. Edellisellä hillareissulla
suurin osa oli vielä raakoja, mutta harmiksemme nyt ympärillä oli
paljon ylikypsyneitä vaaleita hilloja. Harmitti ihan katsoa kuinka
paljon suolle oli jäänyt marjoja poimimatta.
Lähtiessämme suolle annoin äidille varuilta Veetin purutikkuja, jos
koiruliini löytää taas jotain "ei syötävää", mutta kaikki oli mennyt
hyvin eikä foliotakaan ollut popsittu nassuun. Veeti oli muutenkin
mielissään mökillä. Koirasta ihan näki kuinka innoissaan se oli
saadessaan juosta ihan vapaana ja välillä käydä rämpimässä järven
rannalla. Hiekkarannalle ilmestyi jostain kumman syystä melkoinen
lällykuoppa. Syyllinen tähän löytyi helposti kun katsoi meidän märkää
ja rapaista vaaleata noutajaamme. Koirakoulutuksessa opetettuja
temppujakin me hieman muistelimme ja hyvin niistä suoriuduttiin. Yksi
uusikin temppu opeteltiin. Veeti oli hieman ihmeissään kun käskin istua
ja sanoa ISON sanan. Muutamien hyppyjen jälkeen tuli sieltä myös
haukahduskin.
Mikan ollessa iltavuorossa, meillä ei ollut kotia kiirettä, joten
jäimme mökille vielä saunomaan. Ja saunomiseenhan liittyy näin
kesäaikaan myös uiminen, joten painelimme tyttöjen kanssa kolme kertaa
järveen. Tosin tytöillä tyssäsi vauhti aina rannalle polvien
korkuuteen, sen verran viileetä vesi oli. Mie kävin pitemmällä uimassa
ja voi kuinka lämmintä pintavesi olikaan. Tytöt arkailivat myös
kalanpoikasia, jotka uiskentelivat rannalla. Ahvenen poikasia oli aivan
ennätysmääräisesti. Isä ja äitikään eivät muista koskaan nähneensä niin
paljon pikku sinttejä rannalla mitä niitä nyt oli. Mutta kyllä Ida ja
Noorakin rohkenivat lopulta uiskentelemaan kalojen seassa.
Illalla kotia ajelessa autossa vallitsi rauhallinen tunnelma.
Takapenkillä ja takakontissa oli väsynyttä porukkaa. Noora jatkoi unia
suoraan omassa sängyssä kun pääsimme kotipihaan ja Veetikin oikoi
koipensa eikä paljoa liikahtanut paikoiltaan. Taisi olla rankka päivä
takanapäin.
lauantai, 29. heinäkuu 2006
Kommentit