Aamulla lähdimme Idan, Nooran ja Veetin kanssa kohti mökkiä ja hillasuota. Suunnitelmissa oli käydä isän kanssa vielä viimeisen kerran tälle kesälle keräämässä hilloja. Saimmekin kävellä ihan suon toiselle laidalle kunnes vastaan tuli kypsiä hilloja. Edellisellä hillareissulla suurin osa oli vielä raakoja, mutta harmiksemme nyt ympärillä oli  paljon ylikypsyneitä vaaleita hilloja. Harmitti ihan katsoa kuinka paljon suolle oli jäänyt marjoja poimimatta.
Lähtiessämme suolle annoin äidille varuilta Veetin purutikkuja, jos koiruliini löytää taas jotain "ei syötävää", mutta kaikki oli mennyt hyvin eikä foliotakaan ollut popsittu nassuun. Veeti oli muutenkin mielissään mökillä. Koirasta ihan näki kuinka innoissaan se oli saadessaan juosta ihan vapaana ja välillä käydä rämpimässä järven rannalla. Hiekkarannalle ilmestyi jostain kumman syystä melkoinen lällykuoppa. Syyllinen tähän löytyi helposti kun katsoi meidän märkää ja rapaista vaaleata noutajaamme. Koirakoulutuksessa opetettuja temppujakin me hieman muistelimme ja hyvin niistä suoriuduttiin. Yksi uusikin temppu opeteltiin. Veeti oli hieman ihmeissään kun käskin istua ja  sanoa ISON sanan. Muutamien hyppyjen jälkeen tuli sieltä myös haukahduskin.
Mikan ollessa iltavuorossa, meillä ei ollut kotia kiirettä, joten jäimme mökille vielä saunomaan. Ja saunomiseenhan liittyy näin kesäaikaan myös uiminen, joten painelimme tyttöjen kanssa kolme kertaa järveen. Tosin tytöillä tyssäsi vauhti aina rannalle polvien korkuuteen, sen verran viileetä vesi oli. Mie kävin pitemmällä uimassa ja voi kuinka lämmintä pintavesi olikaan. Tytöt arkailivat myös kalanpoikasia, jotka uiskentelivat rannalla. Ahvenen poikasia oli aivan ennätysmääräisesti. Isä ja äitikään eivät muista koskaan nähneensä niin paljon pikku sinttejä rannalla mitä niitä nyt oli. Mutta kyllä Ida ja Noorakin rohkenivat lopulta uiskentelemaan kalojen seassa.
Illalla kotia ajelessa autossa vallitsi rauhallinen tunnelma. Takapenkillä ja takakontissa oli väsynyttä porukkaa. Noora jatkoi unia suoraan omassa sängyssä kun pääsimme kotipihaan ja Veetikin oikoi koipensa eikä paljoa liikahtanut paikoiltaan. Taisi olla rankka päivä takanapäin.