Mikan tultua töistä kävimme Tamppiksella ostoksilla. Heräteostona toimme kotia tuliaisina Veetille uuden petipaikan, jaloillaan seisovan rottinkisohvan. Vielä ei ole maannut siinä, mutta on tehnyt jo tuttavuutta. Kaupassa törmäsin vanhaan ystävääni, joka aikoinaan oli parhain ystäväni. Oli ihan mukava tavata ja kuulla Satun kuulumisia. Nykyään asustaa Kemissä Hepolassa ja on 6-vuotias tyttö ja kohta 3-vuotta täyttävä poika. Vaihdettiin puhelinnumerot, jotta voimme myöhemmin ottaa yhteyttä ja tavata uudemman kerran paremmalla ajalla kuin kaupan käytävällä tientukkona. En olisi kyllä tunnistanut hyllyjen välissä ellen olisi törmännyt ensin Satun äitiin, joka sitten minut tunnisti.
Illalla kotitouhut jatkuivat ja laittelimme Mikan kanssa takahuoneen taas normaali järjestykseen. Kaikkea sitä ihminen säilyttääkin eikä raski heittää pois. Päänupissa kävi ajatus, että jos tästä joutuisi joskus muuttamaan pois, mihin ihmeeseen nämä kaikki tavarat laittaisi. Huh-huh!!! :)
Kävimme myös iltasella Veetin kanssa lenkillä. Ei raski päivällä auringon paahteessa lenkkeillä, mutta illalla ilma on hieman viileämpi ettei koirakaan läkähdy. Mutta kotia päästyä Veeti pisti pitkälleen pihalle eikä liikahtanut mihinkään. Tulimme nimittäin loppumatkan penkkoja pitkin ja annoin veetin juosta vapaana. Välillä kävimme juomassa joesta vettä, tosin en minä ja sitten jatkettiin matkaa juosten. Saipahan emäntäkin hieman hikeä pintaan kun juosta lönkötteli koiran perässä. Huono on kunto kun hengästyy niinkin helposti. Olisikohan aihetta alkaa tekemään jotain ettei kunto rapistu kokonaan. :)
Illalla nukkumaan mentäessä oma paikkakin löytyi :)
Kommentit