Oulun suunnalla tuli käytyä, tosin ihan koulutuksen merkeissä. Torstaista perjantaihin (21.-22.9.) oli Hotelli-ravintola Lasaretissa Lastenohjaajien Neuvottelupäivät, joihin kokoontui yli toista sataa kirkon lapsityöntekijää. Olihan siinä melkoista puheen porinaa kun kaikki järjestäytyivät paikoilleen istumaan juhlasaliin. Ihan muutama miespuolinenkin oli joukossamme, eli suurimmalta osin naisvaltaista. Me lähdimme torstai aamuna seitsemän aikaan matkaan. Hain joen toiselta puolelta Railan, Marikan ja Tuulan kyytiin ja niin suuntasimme kohti Oulua ja minulla lenteli hieman perhosia vatsassa. Jännitystä riitti loppuun saakka ja se alkoi mitä lähemmäksi pääsimme Oulua, sillä koskaan aikasemmin en ole ajanut autolla Oulun keskustassa. Karttaa tutkin etukäteen tiuhaan tahtiin, mutta onneksi Raila tunsi Oulua hieman paremmin ja hänen opastuksella pääsimme turvallisesti perille. Tosin parkkipaikan etsiminen olikin seuraava pulma, sillä Lasaretin parkkipaikka oli tupaten täynnä ja joka puolella oli 2 tunnin parkkipaikkoja. Tietomaa sijaitsee Lasaretin melkein naapurissa ja muistin edellisestä vierailustani että siellä on iso parkkipaikka ja halleluujaa vielä vapaita paikkojakin. Aikarajana oli 4 tuntia, joten ruokatunnilla meikäläinen hipsutteli puolijuoksua käymään autolla siirtämässä kellonaikaa kiekosta. No tulipahan ulkoiltua, sillä päivä alkoi välillä tuntua pitkänlaiselta kun istuskeltiin koko ajan ja siinä samassa takapuolikin puutua :)
Viiden maissa lähdimme hotelille kirjautumaan sisään, mutta ennen sitä oli taas ongelmana parkkipaikka. Onneksi hotellin läheisyydessä oli parkkitalo, jonne jätimme auton. Ja hyvän tuurin jatkeeksi parkkitalossa oli meidän hotellin asiakaiden autojen paikoitus, joten saimme respasta ulosajolipun, jolla pääsisimme sunnuntaina ilmaiseksi parkkitalosta ulos. Jess!!! Ei tarvinut alkaa kaivelemaan omaa kuvetta ja makselemaan. Me majoituimme Marikan kanssa kakkoskerrokseen ja Raila ja Tuula seuraavaan kerrokseen. Huoneet olivat siistejä ja tilavia, eikä mitään hiirenkoloja. Ensimmäisenä tarkistin sunnuntaiaamua varten tiedotteista aamu-uinnin mahdollisuuden ja ajankohdan varmistin respasta samalla kun lähdimme shoppailemaan kaupungille.
Viime joulukuussa kävimme työporukan kanssa jouluretkellä Oulussa ja satuimme syömään jouluaterian samaisessa hotellissa mihin me nyt majoittauduimme eli Holiday Inn. Joten kaikki osasimme myös ottaa oikean suunnan hotellilta keskukseen, sillä viime käynnillä lähdimme myös hotellilta ruokailun jälkeen shoppailemaan. Aluksi suuntasimme R-collection -kauppaan ostamaan uudet työpuserot kaikille neljälle lastenohjaajalle. Budjetissa kun oli uusien työvaatteiden varat vielä käyttämättä. Löysimme siniharmaa raidallisen pitkähihaisen puseron, mielyttävän tuntoisen, tosin Raila otti mustaharmaan, koska varastosta ei löytynyt komea L-kokoa. Seuraavana suuntasimme Stockmannille, johon ei meikäläisen varat riitä. En tajua miksi ihmiset sitä kauppaa kehuvat ja hinkuvat sinne... hintataso on ainakin meikäläisen pörssille todella kallis. Löysin kuitenkin lastenosastolta Nooralle ja Idalle tuliaisiksi hyppynarut, joita toivottiinkin. Noora oli nimittäin esikoulussa jumppatunnilla oppinut hyppäämään yksin hyppyskällä, ja nyt semmoinen tarvitiin myös kotia. Sopiva tuliainen, tosin ostin myös isot tikkarit lisäksi. Seuraavana me Marikan kanssa löysimme tien ihan itsekin H&M ja Raila ja Tuula tulivat perässä. Aikaa jos olisi ollut niin olisin viihtynyt siellä pitempäänkin ja katsellut vaatteita hieman tarkempaankin, mutta koulutuksen iltaohjelman takia aika oli pyörähtää kaupoissa nopeasti. Mukaan sain kuienkin H&M:stä tytöille lemppari Snoopy-pikkareita ja itselleni sateenvarjon, sillä ilma oli sateinen ulkosalla. Hotellille takaisin kulkiessamme ohitimme Nicky &
Nelly -lastenvaatekaupan, missä piipahdimme myös. Aletangolta löysin tyttärille parilla eurolla housut myös tuliaisiksi.
Ohjelma jatkui ja kun hotelille pääsimme vaihdoimme vaatteet illallista varten ja reipastelimme takaisin Lasarettiin. Siellä oli meille järjestetty juhlasali illallista varten ja ihan ohjelman kera. Lauluryhmä, jonka nimeä en nyt muista esiintyi meille, jonka jälkeen saimme nauttia pöytiin tarjoiltun illallisen punaviinin kera. Ruokailu venyi tosi myöhään, joten kun hotellihuoneesen pääsi takaisin oli kroppa niin väsynyt, että mieli oli painaa pää samantien tyynylle, joka muuten olikin ihanan pehmeä...... :O "haukotus"
Perjantai aamulla heräsin käytävältä kuuluviin ääniin... jotku olivat aamuvirkumpia mitä me :) Yritin olla hissukseen, mutta Marikakin oli herännyt, joten uusi päivä saattoi alkaa. Laitoin pussiin uinti tarppeet ja lähdin hakemaan respasta avainta saunatiloihin. Kukaan muu ei ollut innostunut aamu-uinnista, joten sain ihan yksikseen uiskennella altaassa, jonka vesi oli aluksi TOSI kulmää "hyrrrrr" kunnes kroppa turtui siihen. Ainakin heräsin kunnolla, jos siihen mennessä oli jäänyt vielä unihiekkaa silmiin :)
Ennen puolta kahdeksaa Marika soitti yläkertaan, missä yllätykseksemme rouvat olivat vasta heränneet. No puoleksi selvisimme kuitenkin kattavalle aamupalalle. Tarjolla oli niin paljon ettei sitä tämmöinen tollisko edes tajunnut, ennen kuin katteli mitä naapuripöydän lautasilla sattuikaan olemaan :)
Koulutuksen ohjelma alkoi aamulla päivämessulla Tuomiokirkossa, joka sijaitsikin hotellimme naapurissa, ja pienen kävelymatkan päässä kävimme kaupungintalolla kirkkokaffeille. Tosin ehdotin että miksi ei voisi olla kirkkomehut myös, kun tarjolla oli ainoastaan kaffeeta jota en sattumoisin ole koskaan juonut. No oli meille ainakin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Pikkarainen leiponut, omien sanojen mukaisesti, hyvän makuiset leivokset. Ennen kuin siirryimme takaisin Lasarettiin, kävimme luovuttamassa hotelilla huoneemme ja veimme tavarat autolle. Kun kaikki kokoonnuimme juhlasaliin huomasimme porukan hieman pienentyneen, jotkut olivat jo startanneet kotimatkan aamusta. Aamupäivä meni päiväkerhon ja lastenohjaajien hyvinvoinnin merkeissä kunnes oli päätöksen sekä lähtölounaan aika.
Poistuessamme ihmisvirran mukana juhlasalista, kuului selkäni takaa kysymys "Onkos se Mustosen Taina?" Kai tuohon vanhaan sukunimeen on vielä niin kiintynyt että siihen reakoi ja kääntyy katsomaan taakseen, ja kukas siellä seisookaan.... Opiskelukaverini Päivi, tosin ei enää Pylväläinen vai Varjoranta sukunimeltään. Siinä sitä sitten oltiin kaulatusten kaiken naisväen keskellä ja rutistettiin ihan kunnolla. Päivi oli Kempeleläisten mukana, tosin myös töissä Kempeleen seurakunnassa, lastenohjaajana, kappas kummaa :)Saimme kuitenkin lyhykäisten kuulumisien vaihdon myötä vaihdettua yhteystiedot, joten voimme pitää yhteyttä kotoa päin. Oli tosi mukava nähdä eikä Kempele nyt niin kaukana ole.... tiä vaikka joskus kävisi visiitillä.
Ruokailun jälkeen suuntasimme autolle ja kohti kotia, mutta ennen sitä oli ratkaistava mitä kautta pääsemme moottoritielle. Parkkitalolta oli suora reitti Raksilan rampille ja kun pääsin moottoritielle  tuumasin että nyt tuntuujo paljon tutummalta. Kotimatka tuntui pitkältä, niin kuin Oulu-Kemi väli aina tuntuu, ja nyt vielä kun oikein toivoi pääsevänsä nopeasti kotia, sen verran alkoi olla jo "koti-ikävä"
Nyt ollaan kuitenkin jo kotosalla ja reissu takana, tuliaisetkin jaettu, halit halattu, pizza syöty ja illalla pääsee omaan punkkaan nukkumaan....