Oulun suunnalla tuli käytyä, tosin ihan koulutuksen merkeissä. Torstaista perjantaihin (21.-22.9.) oli Hotelli-ravintola Lasaretissa
Lastenohjaajien Neuvottelupäivät, joihin kokoontui yli toista sataa
kirkon lapsityöntekijää. Olihan siinä melkoista puheen porinaa kun
kaikki järjestäytyivät paikoilleen istumaan juhlasaliin. Ihan muutama
miespuolinenkin oli joukossamme, eli suurimmalta osin naisvaltaista. Me
lähdimme torstai aamuna seitsemän aikaan matkaan. Hain joen toiselta
puolelta Railan, Marikan ja Tuulan kyytiin ja niin suuntasimme kohti
Oulua ja minulla lenteli hieman perhosia vatsassa. Jännitystä riitti
loppuun saakka ja se alkoi mitä lähemmäksi pääsimme Oulua, sillä
koskaan aikasemmin en ole ajanut autolla Oulun keskustassa. Karttaa
tutkin etukäteen tiuhaan tahtiin, mutta onneksi Raila tunsi Oulua
hieman paremmin ja hänen opastuksella pääsimme turvallisesti perille.
Tosin parkkipaikan etsiminen olikin seuraava pulma, sillä Lasaretin
parkkipaikka oli tupaten täynnä ja joka puolella oli 2 tunnin
parkkipaikkoja. Tietomaa sijaitsee Lasaretin melkein naapurissa ja
muistin edellisestä vierailustani että siellä on iso parkkipaikka ja
halleluujaa vielä vapaita paikkojakin. Aikarajana oli 4 tuntia, joten
ruokatunnilla meikäläinen hipsutteli puolijuoksua käymään autolla
siirtämässä kellonaikaa kiekosta. No tulipahan ulkoiltua, sillä päivä
alkoi välillä tuntua pitkänlaiselta kun istuskeltiin koko ajan ja siinä
samassa takapuolikin puutua :)
Viiden maissa lähdimme hotelille kirjautumaan sisään, mutta ennen sitä
oli taas ongelmana parkkipaikka. Onneksi hotellin läheisyydessä oli
parkkitalo, jonne jätimme auton. Ja hyvän tuurin jatkeeksi
parkkitalossa oli meidän hotellin asiakaiden autojen paikoitus, joten
saimme respasta ulosajolipun, jolla pääsisimme sunnuntaina ilmaiseksi
parkkitalosta ulos. Jess!!! Ei tarvinut alkaa kaivelemaan omaa kuvetta
ja makselemaan. Me majoituimme Marikan kanssa kakkoskerrokseen ja Raila
ja Tuula seuraavaan kerrokseen. Huoneet olivat siistejä ja tilavia,
eikä mitään hiirenkoloja. Ensimmäisenä tarkistin sunnuntaiaamua varten
tiedotteista aamu-uinnin mahdollisuuden ja ajankohdan varmistin
respasta samalla kun lähdimme shoppailemaan kaupungille.
Viime joulukuussa kävimme työporukan kanssa jouluretkellä Oulussa ja
satuimme syömään jouluaterian samaisessa hotellissa mihin me nyt
majoittauduimme eli Holiday Inn.
Joten kaikki osasimme myös ottaa oikean suunnan hotellilta keskukseen,
sillä viime käynnillä lähdimme myös hotellilta ruokailun jälkeen
shoppailemaan. Aluksi suuntasimme R-collection -kauppaan ostamaan uudet
työpuserot kaikille neljälle lastenohjaajalle. Budjetissa kun oli
uusien työvaatteiden varat vielä käyttämättä. Löysimme siniharmaa
raidallisen pitkähihaisen puseron, mielyttävän tuntoisen, tosin Raila
otti mustaharmaan, koska varastosta ei löytynyt komea L-kokoa.
Seuraavana suuntasimme Stockmannille, johon ei meikäläisen varat riitä.
En tajua miksi ihmiset sitä kauppaa kehuvat ja hinkuvat sinne...
hintataso on ainakin meikäläisen pörssille todella kallis. Löysin
kuitenkin lastenosastolta Nooralle ja Idalle tuliaisiksi hyppynarut,
joita toivottiinkin. Noora oli nimittäin esikoulussa jumppatunnilla
oppinut hyppäämään yksin hyppyskällä, ja nyt semmoinen tarvitiin myös
kotia. Sopiva tuliainen, tosin ostin myös isot tikkarit lisäksi.
Seuraavana me Marikan kanssa löysimme tien ihan itsekin H&M ja
Raila ja Tuula tulivat perässä. Aikaa jos olisi ollut niin olisin
viihtynyt siellä pitempäänkin ja katsellut vaatteita hieman
tarkempaankin, mutta koulutuksen iltaohjelman takia aika oli pyörähtää
kaupoissa nopeasti. Mukaan sain kuienkin H&M:stä tytöille lemppari
Snoopy-pikkareita ja itselleni sateenvarjon, sillä ilma oli sateinen
ulkosalla. Hotellille takaisin kulkiessamme ohitimme Nicky &
Nelly -lastenvaatekaupan, missä piipahdimme myös. Aletangolta löysin tyttärille parilla eurolla housut myös tuliaisiksi.
Ohjelma
jatkui ja kun hotelille pääsimme vaihdoimme vaatteet illallista varten
ja reipastelimme takaisin Lasarettiin. Siellä oli meille järjestetty
juhlasali illallista varten ja ihan ohjelman kera. Lauluryhmä, jonka
nimeä en nyt muista esiintyi meille, jonka jälkeen saimme nauttia
pöytiin tarjoiltun illallisen punaviinin kera. Ruokailu venyi tosi
myöhään, joten kun hotellihuoneesen pääsi takaisin oli kroppa niin
väsynyt, että mieli oli painaa pää samantien tyynylle, joka muuten
olikin ihanan pehmeä...... :O "haukotus"
Perjantai
aamulla heräsin käytävältä kuuluviin ääniin... jotku olivat
aamuvirkumpia mitä me :) Yritin olla hissukseen, mutta Marikakin oli
herännyt, joten uusi päivä saattoi alkaa. Laitoin pussiin uinti
tarppeet ja lähdin hakemaan respasta avainta saunatiloihin. Kukaan muu
ei ollut innostunut aamu-uinnista, joten sain ihan yksikseen
uiskennella altaassa, jonka vesi oli aluksi TOSI kulmää "hyrrrrr"
kunnes kroppa turtui siihen. Ainakin heräsin kunnolla, jos siihen
mennessä oli jäänyt vielä unihiekkaa silmiin :)
Ennen
puolta kahdeksaa Marika soitti yläkertaan, missä yllätykseksemme rouvat
olivat vasta heränneet. No puoleksi selvisimme kuitenkin kattavalle
aamupalalle. Tarjolla oli niin paljon ettei sitä tämmöinen tollisko
edes tajunnut, ennen kuin katteli mitä naapuripöydän lautasilla
sattuikaan olemaan :)
Koulutuksen
ohjelma alkoi aamulla päivämessulla Tuomiokirkossa, joka sijaitsikin
hotellimme naapurissa, ja pienen kävelymatkan päässä kävimme
kaupungintalolla kirkkokaffeille. Tosin ehdotin että miksi ei voisi
olla kirkkomehut myös, kun tarjolla oli ainoastaan kaffeeta jota en
sattumoisin ole koskaan juonut. No oli meille ainakin
kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Pikkarainen leiponut, omien sanojen
mukaisesti, hyvän makuiset leivokset. Ennen kuin siirryimme takaisin
Lasarettiin, kävimme luovuttamassa hotelilla huoneemme ja veimme
tavarat autolle. Kun kaikki kokoonnuimme juhlasaliin huomasimme porukan
hieman pienentyneen, jotkut olivat jo startanneet kotimatkan aamusta.
Aamupäivä meni päiväkerhon ja lastenohjaajien hyvinvoinnin merkeissä
kunnes oli päätöksen sekä lähtölounaan aika.
Poistuessamme
ihmisvirran mukana juhlasalista, kuului selkäni takaa kysymys "Onkos se
Mustosen Taina?" Kai tuohon vanhaan sukunimeen on vielä niin kiintynyt
että siihen reakoi ja kääntyy katsomaan taakseen, ja kukas siellä
seisookaan.... Opiskelukaverini Päivi, tosin ei enää Pylväläinen vai
Varjoranta sukunimeltään. Siinä sitä sitten oltiin kaulatusten kaiken
naisväen keskellä ja rutistettiin ihan kunnolla. Päivi oli
Kempeleläisten mukana, tosin myös töissä Kempeleen seurakunnassa,
lastenohjaajana, kappas kummaa :)Saimme kuitenkin lyhykäisten
kuulumisien vaihdon myötä vaihdettua yhteystiedot, joten voimme pitää
yhteyttä kotoa päin. Oli tosi mukava nähdä eikä Kempele nyt niin
kaukana ole.... tiä vaikka joskus kävisi visiitillä.
Ruokailun
jälkeen suuntasimme autolle ja kohti kotia, mutta ennen sitä oli
ratkaistava mitä kautta pääsemme moottoritielle. Parkkitalolta oli
suora reitti Raksilan rampille ja kun pääsin moottoritielle
tuumasin että nyt tuntuujo paljon tutummalta. Kotimatka tuntui
pitkältä, niin kuin Oulu-Kemi väli aina tuntuu, ja nyt vielä kun oikein
toivoi pääsevänsä nopeasti kotia, sen verran alkoi olla jo "koti-ikävä"
Nyt
ollaan kuitenkin jo kotosalla ja reissu takana, tuliaisetkin jaettu,
halit halattu, pizza syöty ja illalla pääsee omaan punkkaan
nukkumaan....
perjantai, 22. syyskuu 2006
Kommentit