Syysväsy on varmaan iskenyt päälle, kun ei ole oikein jaksanut kirjuutella kuulumisia, enkä oikein ole jaksanut kiinnostua mistään mustakaan. Töissä on käyty ja kotia tullessa tehty pakolliset arkiaskareet, joiden jälkeen olen istahtanut alas. Siskolla Ruotsin puolella on kuulema saman kaltaista väsyä päällä. syksyn pimeydelläkin saattaa olla sormet pelissä mukana. Vie taas aikansa kun tottuu tähän pimeyteen ennen kuin lumi sataa hieman valaisemaan. Koko viikon on pitänyt pientä vesisadetta päällä, joten märkää on ollut. Eräänä aamuna oli auton ikkunat jäässä, joten työpäivä alkoi ikkunoiden rappaamisella.
Sen verran viikolla sain otettua itseäni niskasta kiinni ja napattua kätösiini haravan. Olimme yhden illan koko perheen voimalla haravoimassa lehtiä pihalta. Tänä syksynä ei käynyt niin huono tuuri kuin edellisinä. Nyt ei naapureiden lehtipuiden lehdet lentäneet tuulen mukana meidän pihalle. Sen verran on ollut märkää ettei lehdet paljoa liikahtele tuulen mukana maahan tiputtuaan, joten lehtikasatkaan eivät olleet hirmuisia kekoja. Sen verran oli kuitenkin kokoa, että Veeti pääsi niihin sukeltelemaan. Uusi vuodenaika tuo pojallekin uutta intoa. Lehtien perässä on mukava laukkoa ympäri pihaa ja lehtikasoja tonkia niin kuin sinne olisi jotain piilotettu.
Idalla oli perjantaina ensimmäinen englanninkoe, joten siihen on harjoiteltu joka ilta yhdessä. Sanoja ja lauseita opeteltu kirjan kappaleista sekä värejä, numeroita, ruokia ja juomia, eläimiä jne... Nyt sitten jännätään yhdessä kuinka koe on mennyt. Olen aina Idalle sanonut samat sanat kuin isä aikoinaan sanoi minulle: Lopputulokseen, oli se mikä tahansa, voi olla tyytyväinen, jos tietää itse että on tehnyt töitä sen  eteen. Pätee kyllä tänä päivänäkin, vaikka koulut onkin käyty minun osaltani. Tosin elämänkoulua on vielä edessä pitkä taival... :)
Tämä viikko on kuljeskeltu eteenpäin väsymyksen myötä myös hieman hämärän peitossa. Tiistaina kävin optikolla näöntarkastuksessa ja tilaamassa uudet näkymät, kun Veeti järsi vanhat museokappaleiksi. Ihme kyllä päätä ei ole särkenyt, mutta jotenkin iltasella hämärän aikaan lähdin lenkille Veetin kanssa. Silloin kun ei haitannut vaikkei nähnytkään ihan tarkasti eteensä. Lapset töissä kyselivät miksi minulla ei ole silmälaseja, ja silmät suurena katselivat kun kerron koirani järsineen ne. No perjantaina tuli iloinen uutinen optikolta; lasit olivat valmiin. Jes! Kertoivat että lasit olisivat olleet aikaisemmin valmiit, mutta tälläisessa "hätätapauksessa" Murfin laki (meniköhän tuo nyt ihan oikein?) iskee kyntensä peliin mukaan, ja linssi oli mennyt rikki asennus vaiheessa, joten uutta kehiin. No minä olin tyytyväinen kun sain näkymät perjantaina, vaikka olinkin jo töistä lähtiessäni toivoni menettänyt odotettuani ilmoitusta koko päivän. Kotia päin ajelessani Kemistä maailma näytti jotenkin kirkkaammalta.
Tosin optikko sanoi että Veeti oli tehnyt palveluksen minulle järsittyään vanhat lasini. Näköni oli heikentynyt ja vahvuutta linsseihin lisättiin. Viimeeksi vaihdoin laseja n. 2,5 vuotta sitten. Katsotaan miten nämä nyt kestävät ja toivottavasti eivät löydä tietänsä Veetin suuhun. Mika varmisti tämän perjantai iltana laittamalla lasini suojakotelon sisään. :)
Nyt taidan asettua katselemaan telkkua ja nautiskelemaan tuoretta pullaa. Tänään leivoimme tyttöjen kanssa nisua ihan pakkaseen saakka. Tytön taiteilivat Nalle Puheja, Kanin ja Nasun. Minä tyydyin ihan tavallisiin voisilmäpulliin. Joten nyt on aika nostaa jalat ylös ja nautiskella :)

Ps. Tanjalle myöhästyneet nimipäivä onnittelut ja rapsutukset !!!