Viikon toivotuin päivä on vihdoin koittanut. Raskas,varsinkin psyykkisesti raskas työviikko on takanapäin ja viikonloppu edessä. Mitään erikoista ei ole suunnitelmissa, vaan ihan rentouttavaa kotona oleskelua. No tietty uiminen kuuluu ohjelmistoon, onhan Idalla vesiralli huomenissa ja sunnuntaina lähdemme uudestaan uiskentelemaan, jotta Noorakin pääsee pulikoimaan. Joten toivotelkaamme kaikille hyvää viikonloppua!

Tänään oli siis vielä työpäivä ja meni ihan normaaliin malliin. Aamusella Mika lähti aamuvuoroon ja mie heräilin hieman myöhemmin aamutouhuihin. Lähdimme tyttöjen kanssa kahdeksaksi, tytöt koululle ja mie töihin. Tänään kiertelinkin esikouluissa arkipyhäkoulun merkeissä ja loppupäivä olikin toimistolla suunnittelua tulevia viikkoja varten. Esikouluissa on mukava vierailla ja tuntea tervetulleeksi. Lapset huutavat "Taina tulee!" kun näkevät minut korin kanssa kävelemässä ja voi sitä juttua mitä sieltä tulee. Meidän lyhykäinen puolituntinen tuokio voisi täyttyä pelkistä lasten kertomuksista, niin paljon siellä on aina asiaa. Välillä hieman harmittaakin sanoa että mennäänpäs nyt eteenpäin ja sammuttaa se liekki mikä lasten silmissä loistaa kun saavat kertoa omia asioitaan ja kuulumisiaan. Tänäänkin kun sytytimme alttarilta kynttilät, kerroin samalla mitä meillä kotona tapahtui viikolla kun olin sytyttänyt tuikkukynttilän palamaan Idan huoneen ikkunalle. Kun mainitsin kertomuksessa Mikan nimen ja sen kuinka Mika haistoi palavan kynttilän savun, niin eräs lapsi viittasi käsi viuhuten ja halusi kertoa kuinka hänenkin isän nimi oli Mika.

Nooralla taitaa olla rankka päivä takanapäin, sillä juuri nyt selkäni takana neiti nukkuu säkkituolissa. Vein hänet kahdeksaksi jo eskariin ja neiti saapui kotia vasta kuuden jälkeen iltasella. Hän on mennyt eskarista suoraan Saanan luokse ja sitten sieltä suoraan liikuntakerhoon koululle. Pyörähtivät Saanan kanssa hakemassa vain kotoa liikuntavaatteet. Tytöt käyvät kaksi kertaa viikossa, tiistaisin ja perjantaisin koululla liikuntakerhossa ja ihan hyvä niin jos kerran tykkäävät. Ovat pelanneet sählyä, käsipalloa, erilaisia leikkejä ym. kivaa, ainakin tyttären mielestä.

Tänään oli Citymarketissa joulun avajaiset, joten perinteen mukaan taivaalla säihkyi monenlaista ilotulitusta. Meille kun ei tule lehtiä niin emme tienneetkään mitään avajaisista, mutta onneksi mummi soitti ja informoi meitä. Olimme jo kerenneet käydä kaupassa viikonloppuostoksilla, joten päädyimme katselemaan ilotulitusta kotipihalta ja hyvin näkyikin. Kaikki kyhötimme kastelevan kuusen alla ja ihastelimme värikästä taivaan loistoa. Idan mielestä yksi raketti muistutti linnon jalkoja. Samalla hän kyseli onko nyt joulu, kun puhuimme miksi raketteja ammuttiin. Tuntuu kuin vuosi vuodelta kaupat alkavat mainostamaan joulua aina vain aikaisemmin ja aikaisemmin. Hyvä ettei jo alkusyksystä ole jo joulumainoksia. No nyt ei ole vielä joulu eikä edes adventtiaikakaan alkanut, mutta pikku hiljaa lähestyy ja tontut ovat tarkkoina!