Viikon toivotuin päivä on vihdoin koittanut. Raskas,varsinkin
psyykkisesti raskas työviikko on takanapäin ja viikonloppu edessä.
Mitään erikoista ei ole suunnitelmissa, vaan ihan rentouttavaa kotona
oleskelua. No tietty uiminen kuuluu ohjelmistoon, onhan Idalla
vesiralli huomenissa ja sunnuntaina lähdemme uudestaan uiskentelemaan,
jotta Noorakin pääsee pulikoimaan. Joten toivotelkaamme kaikille hyvää
viikonloppua!
Tänään oli siis vielä työpäivä ja meni ihan normaaliin malliin.
Aamusella Mika lähti aamuvuoroon ja mie heräilin hieman myöhemmin
aamutouhuihin. Lähdimme tyttöjen kanssa kahdeksaksi, tytöt koululle ja
mie töihin. Tänään kiertelinkin esikouluissa arkipyhäkoulun merkeissä
ja loppupäivä olikin toimistolla suunnittelua tulevia viikkoja varten.
Esikouluissa on mukava vierailla ja tuntea tervetulleeksi. Lapset
huutavat "Taina tulee!" kun näkevät minut korin kanssa kävelemässä ja
voi sitä juttua mitä sieltä tulee. Meidän lyhykäinen puolituntinen
tuokio voisi täyttyä pelkistä lasten kertomuksista, niin paljon siellä
on aina asiaa. Välillä hieman harmittaakin sanoa että mennäänpäs nyt
eteenpäin ja sammuttaa se liekki mikä lasten silmissä loistaa kun
saavat kertoa omia asioitaan ja kuulumisiaan. Tänäänkin kun sytytimme
alttarilta kynttilät, kerroin samalla mitä meillä kotona tapahtui
viikolla kun olin sytyttänyt tuikkukynttilän palamaan Idan huoneen
ikkunalle. Kun mainitsin kertomuksessa Mikan nimen ja sen kuinka Mika
haistoi palavan kynttilän savun, niin eräs lapsi viittasi käsi viuhuten
ja halusi kertoa kuinka hänenkin isän nimi oli Mika.
Nooralla taitaa olla rankka päivä takanapäin, sillä juuri nyt selkäni
takana neiti nukkuu säkkituolissa. Vein hänet kahdeksaksi jo eskariin
ja neiti saapui kotia vasta kuuden jälkeen iltasella. Hän on mennyt
eskarista suoraan Saanan luokse ja sitten sieltä suoraan
liikuntakerhoon koululle. Pyörähtivät Saanan kanssa hakemassa vain
kotoa liikuntavaatteet. Tytöt käyvät kaksi kertaa viikossa, tiistaisin
ja perjantaisin koululla liikuntakerhossa ja ihan hyvä niin jos kerran
tykkäävät. Ovat pelanneet sählyä, käsipalloa, erilaisia leikkejä ym.
kivaa, ainakin tyttären mielestä.
Tänään oli Citymarketissa joulun avajaiset, joten perinteen mukaan
taivaalla säihkyi monenlaista ilotulitusta. Meille kun ei tule lehtiä
niin emme tienneetkään mitään avajaisista, mutta onneksi mummi soitti
ja informoi meitä. Olimme jo kerenneet käydä kaupassa
viikonloppuostoksilla, joten päädyimme katselemaan ilotulitusta
kotipihalta ja hyvin näkyikin. Kaikki kyhötimme kastelevan kuusen alla
ja ihastelimme värikästä taivaan loistoa. Idan mielestä yksi raketti
muistutti linnon jalkoja. Samalla hän kyseli onko nyt joulu, kun
puhuimme miksi raketteja ammuttiin. Tuntuu kuin vuosi vuodelta kaupat
alkavat mainostamaan joulua aina vain aikaisemmin ja aikaisemmin. Hyvä
ettei jo alkusyksystä ole jo joulumainoksia. No nyt ei ole vielä joulu
eikä edes adventtiaikakaan alkanut, mutta pikku hiljaa lähestyy ja
tontut ovat tarkkoina!
perjantai, 24. marraskuu 2006
Kommentit