Voi kun olisikin yhtä talvinen sää ulkona kuin tuossa blogin kuvassa. marraskuun puolenvälin on menty ja vettä satelee niin reippaasti, että tytöille saa kaivella laatikoista takaisin esille sadevaatteet ja kumpparit. Lumet on hävinnyt pihalta melkein kokonaan. Kolaamisen jälkeiset kasat vielä hieman ovat esillä, mutta eikähän nuo huomenissa sula jos tämän päiväinen vesisade jatkuu.

Viikko on vierähtänyt toisaalta nopsaan tahtiin, mutta toisaalta hitaan puoleisesti. Työt painavat hieman mieltä, joten niitä ajatellessa mennee kotosalla ruokahalukin ja unetkin. Viikon aikana on tullut ajateltua minkälainen sitä itse oikein onkaan ja ainakin sen voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että mahalla reakoiva ainakin. Heti jos on mieltä painavia asioita, maha ilmoittelee olemassa olostaan. No tänään sitten tuli helpotuneempi olo kun jännittämisen aihetta ei enää ollut. Meillä on ollut työharjoittelija ja minun vastuullani, tietty. Minä sitten stressaan kaikesta ja varsinkin kun harjoittelija on suorittamassa näyttöä ammattiosaamisestaan ja näyttösysteemi on uudistunut syksystä lähtien. Hieman monimutkikkaampi kuin edellinen näytön vastaanottaminen. Pääkopassa on parin viikon aikana surrannut niin kovasti, että hyvä jos vielä paikoillaan on. :)

No vesisateesta huolimatta joulu tekee tuloaan ja meille on lapsetkin miettineet jo joululahjoja. Postin mukana on tullut vaikka minkälaisia lelulehtiä ja voi niitä lahjatoiveita joita on tullut ehdolle. Kovasti on mietitty mikä on tarpeellista ja mikä on hetken mielihaluja. Nooralla toivelistoja on ollut jo kolme eri  kappaletta, mutta Idalla on ollut hieman hankalampaa. Neidin mielestä kaikki uudet lelut ovat ihan tylsiä eikä mieleisiä oikein ole tullut mieleen. Kai se on sitä isommaksi kasvamista kun kaikki lelut eivät ole enää niin mieleisiä. Siinä saa Joulupukin apulaisetkin miettiä mitä jouluksi pakettiin käärivät.
Meidän vanhusten joululahja on tullut jo etuajassa, kun pannuhuoneeseen ilmestyi uusi poltin. Nyt ei ole tarvinut istua pannuhuoneessa painelemassa nappia. Ja illalla saa laittaa rauhallisin mielin nukkumaan eikä ajatella onko aamulla patterit kylmänä ja värötellä peiton alla kylmissään. Jes!

Nyt taitaa olla aika lähteä laittelemaan paikkoja kuntoon. Tytöt ovat jo omissa huoneissa nukkumaan laittamassa ja kyllä tuo unihiekka alkaa itseäkin pikku hiljaa kaivertamaan silmissä. Huomenna on onneksi perjantai ja viikon viimeinen työpäivä. Sitten saa taas huilia muutaman päivän. Uimaan lähdetään taas tyttöjen kanssa niin kuin viime viikonloppunakin. Mikalla on ollutkin viikolla vapaata, joten viikonloppuna on töissä ja tekee tuplavuoronkin. Veeti saa olla ainoana miespuolisena talossa akkalauman parissa :)