Voi kun olisikin yhtä talvinen sää ulkona kuin tuossa blogin kuvassa.
marraskuun puolenvälin on menty ja vettä satelee niin reippaasti, että
tytöille saa kaivella laatikoista takaisin esille sadevaatteet ja
kumpparit. Lumet on hävinnyt pihalta melkein kokonaan. Kolaamisen
jälkeiset kasat vielä hieman ovat esillä, mutta eikähän nuo huomenissa
sula jos tämän päiväinen vesisade jatkuu.
Viikko on vierähtänyt toisaalta nopsaan tahtiin, mutta toisaalta hitaan
puoleisesti. Työt painavat hieman mieltä, joten niitä ajatellessa
mennee kotosalla ruokahalukin ja unetkin. Viikon aikana on tullut
ajateltua minkälainen sitä itse oikein onkaan ja ainakin sen voin
kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että mahalla reakoiva ainakin.
Heti jos on mieltä painavia asioita, maha ilmoittelee olemassa
olostaan. No tänään sitten tuli helpotuneempi olo kun jännittämisen
aihetta ei enää ollut. Meillä on ollut työharjoittelija ja minun
vastuullani, tietty. Minä sitten stressaan kaikesta ja varsinkin kun
harjoittelija on suorittamassa näyttöä ammattiosaamisestaan ja
näyttösysteemi on uudistunut syksystä lähtien. Hieman monimutkikkaampi
kuin edellinen näytön vastaanottaminen. Pääkopassa on parin viikon
aikana surrannut niin kovasti, että hyvä jos vielä paikoillaan on. :)
No vesisateesta huolimatta joulu tekee tuloaan ja meille on lapsetkin
miettineet jo joululahjoja. Postin mukana on tullut vaikka minkälaisia
lelulehtiä ja voi niitä lahjatoiveita joita on tullut ehdolle. Kovasti
on mietitty mikä on tarpeellista ja mikä on hetken mielihaluja.
Nooralla toivelistoja on ollut jo kolme eri kappaletta, mutta
Idalla on ollut hieman hankalampaa. Neidin mielestä kaikki uudet lelut
ovat ihan tylsiä eikä mieleisiä oikein ole tullut mieleen. Kai se on
sitä isommaksi kasvamista kun kaikki lelut eivät ole enää niin
mieleisiä. Siinä saa Joulupukin apulaisetkin miettiä mitä jouluksi
pakettiin käärivät.
Meidän vanhusten joululahja on tullut jo
etuajassa, kun pannuhuoneeseen ilmestyi uusi poltin. Nyt ei ole
tarvinut istua pannuhuoneessa painelemassa nappia. Ja illalla saa
laittaa rauhallisin mielin nukkumaan eikä ajatella onko aamulla
patterit kylmänä ja värötellä peiton alla kylmissään. Jes!
Nyt taitaa olla aika lähteä laittelemaan paikkoja kuntoon. Tytöt ovat
jo omissa huoneissa nukkumaan laittamassa ja kyllä tuo unihiekka alkaa
itseäkin pikku hiljaa kaivertamaan silmissä. Huomenna on onneksi
perjantai ja viikon viimeinen työpäivä. Sitten saa taas huilia muutaman
päivän. Uimaan lähdetään taas tyttöjen kanssa niin kuin viime
viikonloppunakin. Mikalla on ollutkin viikolla vapaata, joten
viikonloppuna on töissä ja tekee tuplavuoronkin. Veeti saa olla ainoana
miespuolisena talossa akkalauman parissa :)
torstai, 23. marraskuu 2006
Kommentit