Aamulla saimme herätyksen kun Mika saapui yövuorosta. Ja yllätyksenä
iskälle, sänky oli vallattu kokonaisuudessaan. Tytöt asettuivat illalla
meidän sänkyyn nukkumaan ja Veetikin taisi välillä siellä piipahdella.
Eli aamutöikseen ensimmäisenä isukki sai kannella muksut omiin
sänkyihin. Itse olin sen verran unenpöpperöissä, mutta muistan
kuitenkin kysyneeni että meinaatko mahtua nukkumaan. :)
Eilen iskenyt kutomisvimma söi yöuniani sen verran että aamulla oli
kirittävä univelkaa, joten tänään nukuttiin pitkään. Huh-huh... saa
nähdä saako unirytmiä vaihdettua kun työt lähestyvät! Vai onko ns.
"kanssavalvominen" tulossa takaisin kun Mika on yövuorossa. Ennen
saatoin valvoa yötä pitkin, kun en osannut nukkua Mikan ollessa töissä.
Saatoin soitella kolmen aikoihin yöllä Outokummun suuntaan että laitan
nyt nukkumaan, nähdään aamulla kun tulet töistä. Eli noin 3,5 tunnin
kuluttua. Tosi pitkät yöunet. :)
Kun Mika sitten puolen
päivän jälkeen heräsi oli mökki hiljainen. Olimme tyttöjen kanssa
kiertelemässä Kemiä ympäriinsä. Tosin Veetille lähdimme ostamaan
murkinaa, kun edellisen pussin pohja jo häämöttää ja reissuun pitäisi
saada ruokaa mukaan. Ettei käy niin kuin viimeeksi että joudumme
ostamaan matkan varrelta murkinat hauvelille. Tosi silloin unohdimme
valmiiksi laitetun pussukan pois kyydistä, pölkkypäät (siis me)!
Muuten päivä onkin mennyt tavaroita pakkailussa. Sain samalla siivottua
ja käytyä läpi tyttöjen vaatekaapitkin, ja voi kauhistus, kun ovat taas
kasvaneet. Lähti pussillinen vaatteita taas kierrätykseen. Eivät sitten
millään meinaa tyttäret pysyä samoissa mitoissa pitempää aikaa, vaan
kasvavat kohta meikäläisenkin ohi. No ehkä siihen on vielä hieman aikaa
:) Täytynee kierrellä alemyynneissä ja ostella varsinki housuja
molemmille. Takahuoneessa olisi säkettäin vaatteita odottamassa
käyttäjäänsä, mutta kooltaan hieman suurehkoja vielä. Eikähän nekin
joskus tule käyttöön otettua, oikealla hetkellä! Kiitos säkkien
sisällöistä kuuluu systerille Ruotsiin. Mutta kai sitä on hierottava
unihiekat silmistä ja katsottava totuutta suoraan silmiin ja
myönnettävä että lapset kasvavat....
Vapaapäivät kotosalla
meinaavat käydä tytöille välillä melko pitkiksi, varsinkin kun kaverit
ympäriltä ovat lomareissuilla. Sisällä sitten kyykkivät koko ajan ja
kähisevät keskenään. Uloshan minä niitä siinä pukin leikkimään, mutta
eihän sielläkään niin kivaa ole kun tuuli tuivertaa korvissa ja lunta
on pihalla himpun verran. Niinpä päätin itsekin lähteä telmuamaan
pihalle tyttöjen kanssa ja kivaa oli. Leikimme peiliä, valokuvaajaa,
hippaa ja poltimme jo etukäteen sädetikkuja, jotka oli säästynyt viime
uudelta vuodelta. Mukava nähdä että samat perinneleikin, joita itsekin
on leikkinyt penskana ovat säilyneet vuosien varrella. Samoja leikkejä
sitä on leikitty Korvasen pihalla, tosin meitä lapsukaisia saattoi olla
samaan aikaan paikalla melkeinpä toistakymmentä. Siskot muistaisivat
varmaan paremmin, mutta paljon meitä lapsia oli.
Ida kerran
kysyi minulta oliko elämä erillaista silloin kun olin pikkutyttö kuin
mitä nyt on. Maailman menoahan sitä ei meikäläinen hirveesti muista,
mutta mitä se lapsen elämä oli niin onhan se hieman muuttunut ajan
myötä. Koulua käydään niin kuin tänäkin päivänä ja kavereiden kanssa
leikitään, mutta kuvioihin on tekniikan myötä tulleet myös tietokoneet,
pleikkarit ym. härvelit. Ennen sitä oltiin iltaan saakka ulkona
leikkimässä, kun nykyään istutaan kaverin luona pleikkaripelejä
pelaamassa. Niin kuin Idalle kerroin, silloin kun meikämanni oli
pikkulikka ei ollut pelikonsuleita ym härveleitä. Meilläkin joskus on
soinut herätyskellot jonka myötä on rajoitettu koneella olemista tai
videoiden kyttäämistä.
Nytkin joululoman aikana huomasin kun annoin
luvan istahtaa koneen äärelle, miten tytöt muuttuivat. Alkoivat heti
kärttyämään ja kähistä keskenään. Siihen mennessä sitä päivää olivat
olleet ihan sovussa. En yritä sanoa että tietokone ym. olisivat
keskenäisen nahistelun ainoat syylliset, onhan sitä nahistelua
muulloinkin, mutta muutos oli huomattavissa. No asiasta on varmaan
monta eri mielipidettä niin kuin meitä ihmisiä tässä maailmassakin.
Mutta nyt painelen nukkumaan sillä huomenna on monta kilometriä
ajettavana. Palaamme asiaan vuonna 2007. Öitä! ("haukotus")
torstai, 28. joulukuu 2006
Kommentit