Aamulla saimme herätyksen kun Mika saapui yövuorosta. Ja yllätyksenä iskälle, sänky oli vallattu kokonaisuudessaan. Tytöt asettuivat illalla meidän sänkyyn nukkumaan ja Veetikin taisi välillä siellä piipahdella. Eli aamutöikseen ensimmäisenä isukki sai kannella muksut omiin sänkyihin. Itse olin sen verran unenpöpperöissä, mutta muistan kuitenkin kysyneeni että meinaatko mahtua nukkumaan. :)

Eilen iskenyt kutomisvimma söi yöuniani sen verran että aamulla oli kirittävä univelkaa, joten tänään nukuttiin pitkään. Huh-huh... saa nähdä saako unirytmiä vaihdettua kun työt lähestyvät! Vai onko ns. "kanssavalvominen" tulossa takaisin kun Mika on yövuorossa. Ennen saatoin valvoa yötä pitkin, kun en osannut nukkua Mikan ollessa töissä. Saatoin soitella kolmen aikoihin yöllä Outokummun suuntaan että laitan nyt nukkumaan, nähdään aamulla kun tulet töistä. Eli noin 3,5 tunnin kuluttua. Tosi pitkät yöunet. :)

Kun Mika sitten puolen päivän jälkeen heräsi oli mökki hiljainen. Olimme tyttöjen kanssa kiertelemässä Kemiä ympäriinsä. Tosin Veetille lähdimme ostamaan murkinaa, kun edellisen pussin pohja jo häämöttää ja reissuun pitäisi saada ruokaa mukaan. Ettei käy niin kuin viimeeksi että joudumme ostamaan matkan varrelta murkinat hauvelille. Tosi silloin unohdimme valmiiksi laitetun pussukan pois kyydistä, pölkkypäät (siis me)!

Muuten päivä onkin mennyt tavaroita pakkailussa. Sain samalla siivottua ja käytyä läpi tyttöjen vaatekaapitkin, ja voi kauhistus, kun ovat taas kasvaneet. Lähti pussillinen vaatteita taas kierrätykseen. Eivät sitten millään meinaa tyttäret pysyä samoissa mitoissa pitempää aikaa, vaan kasvavat kohta meikäläisenkin ohi. No ehkä siihen on vielä hieman aikaa :) Täytynee kierrellä alemyynneissä ja ostella varsinki housuja molemmille. Takahuoneessa olisi säkettäin vaatteita odottamassa käyttäjäänsä, mutta kooltaan hieman suurehkoja vielä. Eikähän nekin joskus tule käyttöön otettua, oikealla hetkellä! Kiitos säkkien sisällöistä kuuluu systerille Ruotsiin. Mutta kai sitä on hierottava unihiekat silmistä ja katsottava totuutta suoraan silmiin ja myönnettävä että lapset kasvavat....

Vapaapäivät kotosalla meinaavat käydä tytöille välillä melko pitkiksi, varsinkin kun kaverit ympäriltä ovat lomareissuilla. Sisällä sitten kyykkivät koko ajan ja kähisevät keskenään. Uloshan minä niitä siinä pukin leikkimään, mutta eihän sielläkään niin kivaa ole kun tuuli tuivertaa korvissa ja lunta on pihalla himpun verran. Niinpä päätin itsekin lähteä telmuamaan pihalle tyttöjen kanssa ja kivaa oli. Leikimme peiliä, valokuvaajaa, hippaa ja poltimme jo etukäteen sädetikkuja, jotka oli säästynyt viime uudelta vuodelta. Mukava nähdä että samat perinneleikin, joita itsekin on leikkinyt penskana ovat säilyneet vuosien varrella. Samoja leikkejä sitä on leikitty Korvasen pihalla, tosin meitä lapsukaisia saattoi olla samaan aikaan paikalla melkeinpä toistakymmentä. Siskot muistaisivat varmaan paremmin, mutta paljon meitä lapsia oli.

Ida kerran kysyi minulta oliko elämä erillaista silloin kun olin pikkutyttö kuin mitä nyt on. Maailman menoahan sitä ei meikäläinen hirveesti muista, mutta mitä se lapsen elämä oli niin onhan se hieman muuttunut ajan myötä. Koulua käydään niin kuin tänäkin päivänä ja kavereiden kanssa leikitään, mutta kuvioihin on tekniikan myötä tulleet myös tietokoneet, pleikkarit ym. härvelit. Ennen sitä oltiin iltaan saakka ulkona leikkimässä, kun nykyään istutaan kaverin luona pleikkaripelejä pelaamassa. Niin kuin Idalle kerroin, silloin kun meikämanni oli pikkulikka ei ollut pelikonsuleita ym härveleitä. Meilläkin joskus on soinut herätyskellot jonka myötä on rajoitettu koneella olemista tai videoiden kyttäämistä.
Nytkin joululoman aikana huomasin kun annoin luvan istahtaa koneen äärelle, miten tytöt muuttuivat. Alkoivat heti kärttyämään ja kähistä keskenään. Siihen mennessä sitä päivää olivat olleet ihan sovussa. En yritä sanoa että tietokone ym. olisivat keskenäisen nahistelun ainoat syylliset, onhan sitä nahistelua muulloinkin, mutta muutos oli huomattavissa. No asiasta on varmaan monta eri mielipidettä niin kuin meitä ihmisiä tässä maailmassakin.

Mutta nyt painelen nukkumaan sillä huomenna on monta kilometriä ajettavana. Palaamme asiaan vuonna 2007.  Öitä! ("haukotus")