Tämän päivän aikana on alkanut tuntua ihan talvelta. Näin tuumasi Mikakin kun teimme yhdessä pihalla lumitöitä pahimman tuiskun jälkeen. Minä halusin ihan kunnon tuntuman talvisäähän ja päätin lähteä Veetin kanssa Idalle antamani lupauksen myötäisesti hakemaan neitiä koulusta. Siinä sitä sitten lumituiskussa tallusteltiin menemään kohti koulua (taas pieni ensimaku tulevasta syksystä...). Hyvissä ajoissa olimmekin sillä seisoskelimme pihalla lumen tuiskuttaminen, hyvä ettei ihan lumiukkoina. Veeti tosin välillä näytti ihan lumikoiralta, mutta lumet karisivat päältä kun koululaisia alkoi saapua välitunnille. Varsinkin kun pojat ryhtyivät pelaamaan jalista. Veeti katseli innoissaan ja luultavastikin silmissä oli ainoastaan  kuva jalkapallosta. Irti jos olisi päässyt, olisi pihalta hävinnyt myös yksi kappale jalispallojakin.
No vihdoin ja viimein kun meidän hitaan puoleinen pukeutujamme :) saapui pääsimme lähtemään kotimatkalle. Kyselin Idasta ohikulkeneilta luokkatovereilta ja kaikki kertoi neidin olevan vielä pukemassa. Krista kertoi Idan olevan kuulema nopeimpien joukossa pukeutumisessa kun välitunnille mennään, varsinkin kun leikkivät Witch-jengiä. Ei tuo käveleminenkään ollut kovin innokkaan näköistä. Sai siinä käyttää melkoista mielikuvistusta houkutellessaan neitokaista liikuttamaan jalkojaan hieman ripeämmin. Voi kun joku olisi kuvannut omaa koulumatkaani saman ikäisenä, kaippa se oli samanlaista tepastelua. Terhi muisteli joskus kierrelleen kuulema kotimatkalla Ketolanperän kautta, joka sattuu olemaan aivan toisessa suunnassa kuin koti. No tärkein että pääsee kuitenkin turvallisesti kotosalle, vaikkakin tunnin päästä koulun loputtua jos neitiä ei kuulu alkaa puhelin soida. :)

Nooran olotila ei ole päivän aikana paljoa muuttunut. Illasta kuume laski lääkkeen myötä ja hui sitä hiki määrää. Jos tytön olisi voinut rutistaa kuin tiskirätin, olisi lattialla ollut lammikko. Toivottavasti kuume ei enää huomenna nousisi korkeisiin lukemiin. Mutta jos toive ei toteudu taitaa olla aika soittaa tk:hon
Meillä tytöillä ei ole koskaan ollut lelua tai riepua mitä ovat kannelleet joka paikkaan kainalossaan. Tänään kaupassa käydessäni löysin alekorista ihastuttavan ruskean nallekarhun. Ostin nallukan ja toin sen kotia Nooralle parane pian-lahjana. Nallukka kuulema muistutti Uppo-nallea, joten ristimme sen Uppikseksi. Niinpä Noora on tämän päivän sitten kävellyt ja nukkunut aina Uppis kainalossa, ruokapöydälläkin se oli istumassa Nooran syödessä päärynäsosetta. Tuolla ne nytkin nukkuvat rinnatusten. Löytyköhän nyt se kainalossa kannettava bestis, jota ei aikaisemmin ole ollut?

Pitää lainata Uppo-nalle kirjoja kirjastosta luettavaksi kun huomenna katsastamme Idan kanssa kirjastoauton Pajukujalla. Ida innostui kun kuuli auton pysähtyvät lähellä kotia ja on kysellyt saanko lainata. No tottakai! Neiti on nimittäin innostunut lukemaan. Joulupukilta saamansa Witch-kirjan luki Lapinlahden reissulla ja kaikki mitä lainasi viime viikolla Kemistä on luettu. Huomenna aikoi lainata kirjoja joita voi lukea myös Nooralle.

Mutta nyt painelen itsekin nukkumaan. Huomenna ei olekaan aikainen herätys kun Idallakin on vasta kymmeneksi kouluun. Mika tosin tulee aamuvarhain herättelemään kun kotiutuu yövuorosta, mutta eiköhän me nooran kanssa tehdä sänkyyn tilaa yhdelle työmiehellekin. Jatkamma huomenna... Nattinatti