Tämän päivän aikana on alkanut tuntua ihan talvelta. Näin tuumasi
Mikakin kun teimme yhdessä pihalla lumitöitä pahimman tuiskun jälkeen.
Minä halusin ihan kunnon tuntuman talvisäähän ja päätin lähteä Veetin
kanssa Idalle antamani lupauksen myötäisesti hakemaan neitiä koulusta.
Siinä sitä sitten lumituiskussa tallusteltiin menemään kohti koulua
(taas pieni ensimaku tulevasta syksystä...). Hyvissä ajoissa olimmekin
sillä seisoskelimme pihalla lumen tuiskuttaminen, hyvä ettei ihan
lumiukkoina. Veeti tosin välillä näytti ihan lumikoiralta, mutta lumet
karisivat päältä kun koululaisia alkoi saapua välitunnille. Varsinkin
kun pojat ryhtyivät pelaamaan jalista. Veeti katseli innoissaan ja
luultavastikin silmissä oli ainoastaan kuva jalkapallosta. Irti
jos olisi päässyt, olisi pihalta hävinnyt myös yksi kappale
jalispallojakin.
No vihdoin ja viimein kun meidän hitaan puoleinen pukeutujamme :)
saapui pääsimme lähtemään kotimatkalle. Kyselin Idasta ohikulkeneilta
luokkatovereilta ja kaikki kertoi neidin olevan vielä pukemassa. Krista
kertoi Idan olevan kuulema nopeimpien joukossa pukeutumisessa kun
välitunnille mennään, varsinkin kun leikkivät Witch-jengiä. Ei tuo
käveleminenkään ollut kovin innokkaan näköistä. Sai siinä käyttää
melkoista mielikuvistusta houkutellessaan neitokaista liikuttamaan
jalkojaan hieman ripeämmin. Voi kun joku olisi kuvannut omaa
koulumatkaani saman ikäisenä, kaippa se oli samanlaista tepastelua.
Terhi muisteli joskus kierrelleen kuulema kotimatkalla Ketolanperän
kautta, joka sattuu olemaan aivan toisessa suunnassa kuin koti. No
tärkein että pääsee kuitenkin turvallisesti kotosalle, vaikkakin tunnin
päästä koulun loputtua jos neitiä ei kuulu alkaa puhelin soida. :)
Nooran olotila ei ole päivän aikana paljoa muuttunut. Illasta kuume
laski lääkkeen myötä ja hui sitä hiki määrää. Jos tytön olisi voinut
rutistaa kuin tiskirätin, olisi lattialla ollut lammikko. Toivottavasti
kuume ei enää huomenna nousisi korkeisiin lukemiin. Mutta jos toive ei
toteudu taitaa olla aika soittaa tk:hon
Meillä tytöillä ei ole
koskaan ollut lelua tai riepua mitä ovat kannelleet joka paikkaan
kainalossaan. Tänään kaupassa käydessäni löysin alekorista ihastuttavan
ruskean nallekarhun. Ostin nallukan ja toin sen kotia Nooralle parane
pian-lahjana. Nallukka kuulema muistutti Uppo-nallea, joten ristimme
sen Uppikseksi. Niinpä Noora on tämän päivän sitten kävellyt ja
nukkunut aina Uppis kainalossa, ruokapöydälläkin se oli istumassa
Nooran syödessä päärynäsosetta. Tuolla ne nytkin nukkuvat rinnatusten.
Löytyköhän nyt se kainalossa kannettava bestis, jota ei aikaisemmin ole
ollut?
Pitää lainata Uppo-nalle kirjoja kirjastosta
luettavaksi kun huomenna katsastamme Idan kanssa kirjastoauton
Pajukujalla. Ida innostui kun kuuli auton pysähtyvät lähellä kotia ja
on kysellyt saanko lainata. No tottakai! Neiti on nimittäin innostunut
lukemaan. Joulupukilta saamansa Witch-kirjan luki Lapinlahden reissulla
ja kaikki mitä lainasi viime viikolla Kemistä on luettu. Huomenna aikoi
lainata kirjoja joita voi lukea myös Nooralle.
Mutta nyt
painelen itsekin nukkumaan. Huomenna ei olekaan aikainen herätys kun
Idallakin on vasta kymmeneksi kouluun. Mika tosin tulee aamuvarhain
herättelemään kun kotiutuu yövuorosta, mutta eiköhän me nooran kanssa
tehdä sänkyyn tilaa yhdelle työmiehellekin. Jatkamma huomenna...
Nattinatti
tiistai, 16. tammikuu 2007
Kommentit