.... se on kaiken a ja ö, varsinkin virusten leviämisessä. Meidän Noora
on luultavastikin saanut Norovirus -tartunnan, ainakin oireet viitaavat
ja sitähän on nyt riehunut vähän joka puolella. Ainakin siittä tuntuu
kaikki puhuvan. Meille ei lehteä tule jossa oli ollut taannoin kuulema
juttua viruksesta, mutta ei tarvikkaan kun kylältä kuulee tarpeeksi.
Eilen jutellessani ihmisten kanssa kaupassa, lenkillä jne... jokainen
epäili Nooran saaneen noroviruksen. Ihmisten puheet sikseensä, oireet
puhuvat puolestaan. Tänään alkoi kolmas päivä kun neiti makaa 40 asteen
kuumeessa ja oksentelee. Mikään ei meinaa pysyä sisällä. Ripulia ei
vielä ole onneksi ollut. Luin netistä viruksesta ja siinä sanottiin itämisajan olevan 10-24 tuntia, joten jäämme odottelemaan ilmeneekö loppu poppoossa oireita.
Meikä on siis ollut kotosalla eilisen päivän ja hoitovapaa jatkuu
huomiseen asti. Mikalla alkaa sitten sopivasti neljän päivän vapaa,
joten minun ei tarvi hakea lisää palkatonta hoitovapaata. Vaikkei
menetetty palkka parilta päivältä haittaa, kunhan tyttö tulee kuntoon.
Näin tuumasin vuosi takaperinkin kun töissä ihmettelivät mitä teen kun
tytöt sairastuivat vesirokkoon ja jäin heitä kotia hoitamaan viikon
ajaksi. Enhän mä nyt herranen aika voi jättää sairaita lapsia kotia
yksin ja painella töihin. Oli sitten palkallista tai palkatonta
vapaata, aivan sama!
No nyt kuitenkin ollaan kotosalla ja olen
saanut samalla pientä esimakua mitä tuleva syksy tuo tullessaan kun
jään kesällä työttömäksi. Ellei jostain löydy töitä... Eilenkin oli
päivällä kovin hiljaista kun Noora nukkui ja Ida oli koulussa. Veetikin
päätti ottaa kunnon jättipäikkärit aamullisen pitkän lenkin jälkeen,
joten siittäkään ei ollut juttukumppaniksi. Niinpä hain radion esille
ja kuuntelin sitä ja tietty lauleskelinkin mukana :) Tein
kotiaskareita, valmistelin ruuan valmiiksi, leivoin Idalle lupaamani
munkit välipalaksi ja kudoin Nooralle villasukkaa jne... Siinä sivussa
kyttäili kellosta kuinka monta tuntia Idalla on vielä koulua. Niin että
pientä esimakua tulevasta.... ja saa nähdä miten tämän pään käy, kun on
tottunut kolmen vuoden ajan käymään töissä päivittäin, siis arkipäivinä
ja nähnyt ihmisiä ympärillään :) No, kattellaan vissin Home alone
-leffaa yksin kotona :)
Meidän vuosi 2007 siis on startannut
käyntiin osittain sairastelemisella, Noorahan sairasteli jo uutena
vuotena Lapinlahden reissulla. Mutta on tähän sekaan mahtunut normaalia
arkeakin. Viime viikko oli minun ja tyttöjen ensimmäinen työviikko. Työ
ja koulut alkoivat, samoin kaikki harrastuksetkin, eli viime viikolla
sai tiheään kurkkia kalenteriin ja muistella mitä ohjelmaa kenelläkin
oli minäkin päivänä.
Idalla ainakin alkoi koulu reippaalla
tahdilla. Oli nimittäin opella tainnut unohtua pitää yllin koe syksyn
puolella, kun heti ensimmäisenä päivänä ilmoitti pitävänsä kokeen.
Koealue oli käsitelty ennen joululomaa, joten ei muuta kuin
muistelemaan ja opettelemaan uusiksi. Äiskäkin sai muistella vuosia
sitten opetettuja oppeja (aivan kuin muistaisin!) jääkaudesta,
kivilajeista, Suomen vesistöalueista, säästä ja ilmastosta jne..
Eilen tuo jännittävä, opettajan ilmoittama vaikea koe sitten oli. Siitä
miten Idan mielestä koe oli mennyt en ihan selvää kuvaa saannut, mutta
tyytyväinen saa olla lopputulokseen. Vaikka alkukankeutta vaikutti
lukuinnossa aluksi olevan, loppua kohen se kuitenkin kohosi ja kovasti
neiti yritti oppia ja muistaa.
Ensimmäisestä kokeesta tällä
kevätkaudella on selvitty ja toista pukkaa heti putkeen, huomenna on
englannin sanakoe. Sanoja on parin päivän ajan opeteltu ja tänään vielä
hieman kerrataan.
Noora toivoi pikaista paranemista, sillä
ensi viikolla on uimakoulu eskarissa. Tuntuu halua päästä eskariin
löytyvän muutenkin. Miettii mitä toiset siellä tekevät, olikohan Aleksi
yksin aamulla hoidossa jne. Eniten kuitenkin mieltä taisi eilen
askarruttaa uimakoulu ja se miten pojat pärjäävät poikien pukuhuoneessa
ja pesutiloissa kun ei ole miesohjaajaa, vaan kaksi tätiä.
Potilaalla taitaa käydä aika pitkäksi kun makoilee sängyssä päivät
pitkät. No kukapa sitä haluaisi sairastella ja maata paikoillaan monta
päivää. Onneksi kävimme kirjastossa viimeviikolla ja lainasimme pinon
kirjoja luettavaksi. Niitä onkin eilinen päivä selattu läpi. Näyttää
kuume hieman laskeneen aamuvarhaisesta lukemastaan kun neiti käy tuntuu
olevan pystyssäkin huoneessaan.
Kirjastosta puheen ollen ja
meidän kunnan ollessa säästölinjalla, Lautiosaaren sivukirjasto on
suljettu. Pistetty lappu luukulle vuoden vaihteessa ja muutettu kirjastoauton aikataulua.
Koululaiset pääsevät joka tiistai klo 9.00-10.45 käymään
kirjastoautossa aamupäivästä opettajien ohjeistuksen mukaisesti. Muuten
meille sopivia pysäkkejä (ei linja-autopysäkkejä) oli parittoman viikon
maanantaina Pajukuja klo 16.55 -17.15 ja joka keskiviikko sama pysäkki
klo 19.00-19.25. Jälkimmäinen oli ajallisesti parempi. toisena
vaihtoehtona on ajella Kemin kirjastoon, missä olemmekin viimeeksi
vierailleet.
Mutta nyt päivän askareet kutsuvat, jotta
kerkeän koululle kahdeksitoista Idaa vastaan Veetin kanssa. Lupaus on
lupaus, mitäs menin sanomaan ajatuksen ääneen.
tiistai, 16. tammikuu 2007
Kommentit