.... se on kaiken a ja ö, varsinkin virusten leviämisessä. Meidän Noora on luultavastikin saanut Norovirus -tartunnan, ainakin oireet viitaavat ja sitähän on nyt riehunut vähän joka puolella. Ainakin siittä tuntuu kaikki puhuvan. Meille ei lehteä tule jossa oli ollut taannoin kuulema juttua viruksesta, mutta ei tarvikkaan kun kylältä kuulee tarpeeksi. Eilen jutellessani ihmisten kanssa kaupassa, lenkillä jne... jokainen epäili Nooran saaneen noroviruksen. Ihmisten puheet sikseensä, oireet puhuvat puolestaan. Tänään alkoi kolmas päivä kun neiti makaa 40 asteen kuumeessa ja oksentelee. Mikään ei meinaa pysyä sisällä. Ripulia ei vielä ole onneksi ollut. Luin netistä viruksesta ja siinä sanottiin itämisajan olevan 10-24 tuntia, joten jäämme odottelemaan ilmeneekö loppu poppoossa oireita.

Meikä on siis ollut kotosalla eilisen päivän ja hoitovapaa jatkuu huomiseen asti. Mikalla alkaa sitten sopivasti neljän päivän vapaa, joten minun ei tarvi hakea lisää palkatonta hoitovapaata. Vaikkei menetetty palkka parilta päivältä haittaa, kunhan tyttö tulee kuntoon. Näin tuumasin vuosi takaperinkin kun töissä ihmettelivät mitä teen kun tytöt sairastuivat vesirokkoon ja jäin heitä kotia hoitamaan viikon ajaksi. Enhän mä nyt herranen aika voi jättää sairaita lapsia kotia yksin ja painella töihin. Oli sitten palkallista tai palkatonta vapaata, aivan sama!
No nyt kuitenkin ollaan kotosalla ja olen saanut samalla pientä esimakua mitä tuleva syksy tuo tullessaan kun jään kesällä työttömäksi. Ellei jostain löydy töitä... Eilenkin oli päivällä kovin hiljaista kun Noora nukkui ja Ida oli koulussa. Veetikin päätti ottaa kunnon jättipäikkärit aamullisen pitkän lenkin jälkeen, joten siittäkään ei ollut juttukumppaniksi. Niinpä hain radion esille ja kuuntelin sitä ja tietty lauleskelinkin mukana :) Tein kotiaskareita, valmistelin ruuan valmiiksi, leivoin Idalle lupaamani munkit välipalaksi ja kudoin Nooralle villasukkaa jne... Siinä sivussa kyttäili kellosta kuinka monta tuntia Idalla on vielä koulua. Niin että pientä esimakua tulevasta.... ja saa nähdä miten tämän pään käy, kun on tottunut kolmen vuoden ajan käymään töissä päivittäin, siis arkipäivinä ja nähnyt ihmisiä ympärillään :)  No, kattellaan vissin Home alone -leffaa yksin kotona :)

Meidän vuosi 2007 siis on startannut käyntiin osittain sairastelemisella, Noorahan sairasteli jo uutena vuotena Lapinlahden reissulla. Mutta on tähän sekaan mahtunut normaalia arkeakin. Viime viikko oli minun ja tyttöjen ensimmäinen työviikko. Työ ja koulut alkoivat, samoin kaikki harrastuksetkin, eli viime viikolla sai tiheään kurkkia kalenteriin ja muistella mitä ohjelmaa kenelläkin oli minäkin päivänä.

Idalla ainakin alkoi koulu reippaalla tahdilla. Oli nimittäin opella tainnut unohtua pitää yllin koe syksyn puolella, kun heti ensimmäisenä päivänä ilmoitti pitävänsä kokeen. Koealue oli käsitelty ennen joululomaa, joten ei muuta kuin muistelemaan ja opettelemaan uusiksi. Äiskäkin sai muistella vuosia sitten opetettuja oppeja (aivan kuin muistaisin!) jääkaudesta, kivilajeista, Suomen vesistöalueista, säästä ja ilmastosta jne..  Eilen tuo jännittävä, opettajan ilmoittama vaikea koe sitten oli. Siitä miten Idan mielestä koe oli mennyt en ihan selvää kuvaa saannut, mutta tyytyväinen saa olla lopputulokseen. Vaikka alkukankeutta vaikutti lukuinnossa aluksi olevan, loppua kohen se kuitenkin kohosi ja kovasti neiti yritti oppia ja muistaa.
Ensimmäisestä kokeesta tällä kevätkaudella on selvitty ja toista pukkaa heti putkeen, huomenna on englannin sanakoe. Sanoja on parin päivän ajan opeteltu ja tänään vielä hieman kerrataan.

Noora toivoi pikaista paranemista, sillä ensi viikolla on uimakoulu eskarissa. Tuntuu halua päästä eskariin löytyvän muutenkin. Miettii mitä toiset siellä tekevät, olikohan Aleksi yksin aamulla hoidossa jne. Eniten kuitenkin mieltä taisi eilen askarruttaa uimakoulu ja se miten pojat pärjäävät poikien pukuhuoneessa ja pesutiloissa kun ei ole miesohjaajaa, vaan kaksi tätiä.
Potilaalla taitaa käydä aika pitkäksi kun makoilee sängyssä päivät pitkät. No kukapa sitä haluaisi sairastella ja maata paikoillaan monta päivää. Onneksi kävimme kirjastossa viimeviikolla ja lainasimme pinon kirjoja luettavaksi. Niitä onkin eilinen päivä selattu läpi. Näyttää kuume hieman laskeneen aamuvarhaisesta lukemastaan kun neiti käy tuntuu olevan pystyssäkin huoneessaan.

Kirjastosta puheen ollen ja meidän kunnan ollessa säästölinjalla, Lautiosaaren sivukirjasto on suljettu. Pistetty lappu luukulle vuoden vaihteessa ja muutettu kirjastoauton aikataulua. Koululaiset pääsevät joka tiistai klo 9.00-10.45 käymään kirjastoautossa aamupäivästä opettajien ohjeistuksen mukaisesti. Muuten meille sopivia pysäkkejä (ei linja-autopysäkkejä) oli parittoman viikon maanantaina Pajukuja klo 16.55 -17.15 ja joka keskiviikko sama pysäkki klo 19.00-19.25. Jälkimmäinen oli ajallisesti parempi. toisena vaihtoehtona on ajella Kemin kirjastoon, missä olemmekin viimeeksi vierailleet.

Mutta nyt päivän askareet kutsuvat, jotta kerkeän koululle kahdeksitoista Idaa vastaan Veetin kanssa. Lupaus on lupaus, mitäs menin sanomaan ajatuksen ääneen.