... Joni, Jenna ja Esa Ruotsista. Aamuhämärissä olivat parkeeranneet auton Torrontielle. Mutta ennen sitä sain puhelun mummolasta ja kyselyn onko meillä jääkaapissa mitään särvintä leivän päälle. No aika heikonlaisesti, mutta jos pala juustoa ja vajaa kinkkuleikkepakka kelpaa niin tervetuloa ostoksille Lossitien Kymppimarkettiin. Äiti sitten pyörähti, sanan mukaisesti, ennen töihin lähtöä hakemassa evästarppeet aamupalaksi matkaajille. mikakin kotiutui samoihin aikoihin yövuorosta ja otti heti aamusta Veetin kanssa pienet painit keittiön lattialla.

Aamupäivällä meillä sitten soi ovikello, eikä ollut vaikea arvata ketä siellä oven takan seisoskeli. Ukki toi Jennan ja Jonin piipahtamaan meillä, vaikka Espe oli sanonut ettei saa lähteä ilman häntä, niin kuin kesällä laitettuaan nokosille ajomatkan jälkeen. Muksut eivät kuitenkaan olleet ukin mukaan malttaneet odottaa.  Siinä sitä sitten halailtiin toisiamme meidän pienessä eteisessä. Niin kuin ei olisi voitu siirtyä hieman eteenpäin käytävälle, jossa olisi ollut hieman enemmän tilaa. Ilo ei katso paikkaa eikä aikaa, varsinkin kun tuntuu että pakahtuu paikoilleen kun näkee toisten tulevan sisälle :)

367819.jpg
Ikävä ollut Veetilläkin, kun halailee Jennaa, tai sitten muuten vain rapsutusta vailla :)

Joni jäi meille leikkimään tyttöjen kanssa kun Jenna lähti takaisin mummolaan Zellaa odottelemaan. Taisi odotella myös yhteydenottoa kaverinsa Kiian kanssa, pitkästä aikaa.  Jotain aina reissuun lähtiessä unohtuu ja niinpä reissaajilta oli jäänyt Jonin ulkohousut kotosalle. No onneksi meiltä löytyi siskon vanhoja vaatteita ja ensihätään toppiksetkin. Niinpä sitä sitten lähdettiin lämpimästi pukeutuneina kokeilemaan tälle talvelle ensimmäisen kerran kestääkö Kemijoen jää meitä. Ja hyvin kesti, vaikka pakkasesta paukkuikin, toivon ainakin :) Veeti oli aivan onnessaan kun ympärillä oli vain valkoista lunta silminkantamattomiin saakka. Ei reppana tiennyt mihin suuntaan hyppisi, vaan laukkoi ympäriinsä. Penkoilla oli muitakin ihmisiä liikenteessä, joten en antanut Veetin laskea mäkeä muksujen kanssa, joilla tuntui olevan todella kivaa. Tuuli oli tuiskuttanut penkan reunalle isoja lumidyynejä, joista Ida, Noora ja Joni hyppivät ja laskivat alas. Kotipihalle kun saavuimme joella juoksentelun jälkeen siellä odottelikin meitä Espe. Oli kuulema herännyt taas kesäiseen tyyliin tyhjään mökkiin. Lehden kulmaan oli ukki kirjoittanut viestin "Olemme Lossitiellä".

367820.jpg
Levähdystauko keskellä Kemijokea. Taustalla Isohaaran voimalaitos.

367821.jpg
Juoksukilpailu kohti Laurilan puolta, Veeti taisi voittaa Jonin ja Nooran

Sunnuntai päivä keskittyi täysin vieraiden piirittämiseen. Esan lähdettyä vielä Torrontielle pikku päikkäreille, joka oli ihan täysin ymmärrettyä yöllisen ajon jälkeen, muksutkin siirtyivät sinne leikkimään. Tyttöjen ratsastustunti oli peruttu kovan pakkasen takia, joten kaivoimme Noorankin potkurin takavarastosta ja lähdimme potkuttelemaan mummolaan. Siellä tytöt viipyivät loppu päivän, kunnes kävimme Mikan kanssa hakemassa heidän kotosalle muistutellen huomisesta arkipäivästä. Mika arasteli 15 asteen pakkasta ja ajeli autolla perille kun me Veetin kanssa hilputtelimme kävellen.

No nyt on kuitenkin saatu Ruotsin vieraat turvallisesti perille ja systerille Enköpingin suuntaan toivottelen mukavia ja leppoisia päiviä. Nauti vapaasta! Täällä ei vapaata olekaan kun huomenna arki palaa mökkiin. Noorakin pääsee kahden viikon tauon jälkeen eskariin. Niin pitkään neiti on ollut kotosalla, että tässä illan aikana kerkesin jo miettimään mitäköhän Mika ja Noora huomenna päivällä syövät. Mika selvitti onneksi että Noora on huomenna eskarissa syömässä ennen kuin kerkesin pakastinta kaivella. Kai sitä oli jo tottunut Nooran kotona oloon pikku hiljaa.