Taas on yksi työpäivä takana ja kyllä huomaa viikon kulkevan loppua
kohden. Alkaa jokaista vähän väsyttämään. Tänään en jaksanut aamulla
lähteä Veetin kanssa piristävälle aamulenkille. Näin arvelin jo eilen
illalla kun olotila oli hieman flunssanen. Tänään ei onneksi enää
pärskittänyt, mutta muuten väsyttää.
Idalla onkin ollut työtäytteinen viikko. Illat ovat menneet kokeisiin
lukiessa, varsinkin englannin kokeeseen. Joka päivä on harjoitellut
reipaasti yhden kappaleen. Tänään tosin huomasi väsymyksen merkkejä kun
lukeminen teetätti hankaluutta joten päätimme pitää hieman taukoa
ahertamiseen ja lähdimme kaikki penkoille laskemaan mäkeä. Laskiaisena
emme päässeet laskemaan kaikki joten nyt sitten laskimme senkin edestä.
parin päivän aikana on sadellut pehmoista lunta, joka sitten kasteli
meidät kaikki lumipesujen kera. Veetillä oli myös vauhtia juostessaan
liukurin ja pulkan perässä, mutta muutaman kerran juostuaan ylös-alas
alkoi kaverikin väsähtää. Kotia päästyä makasi reporankana sohvalla
vieden minulta lekottelutilan. Kiitti!
Idalla oli tänään uskonnon koe ja siihen me kertailimme eilen
kotimatkalla kuvataidekoulusta. Parin kilometrin ajan neiti selitti
minulle koealuetta ja luetteli kaikki Jaakobin kahdentoista pojan
nimet. Onneksi opetteli ne kunnolla, sillä kokeessa oli pitänyt
luetella kaikkien poikien nimet. Hyvin oli kuulema koe mennyt ja
kaikkiin kysymyksiin oli vastannut.
Huomenna on koulussa hiihtokilpailut, mitkä taitavat hieman neitiä
jännittää, kun illasta ei meinaa uni tulla. siellä onkin ladulla sitten
monta tulevaa Marja-Liisa Kirvesniemeä ja Juha "Jussi" Mietoa. Pidetään
peukkuja!
Noora oli taas meno päällä kun olisi pitänyt päästä kaverin luokse
kylään. Me vanhemmat kun olemme niin inhottavia kun emme päästä, sillä
tähän mennessä neitokainen on ollut menossa joka viikonpäivä. Tänään
sitten vietettiin koti-iltaa... ja seurauksena oli kommentti "mulla ei
ole mitään tekemistä". Onneksi "laskiaismäki" pelasti päivän ja löyty
neitillekin tekemistä.
Aamulla töihin lähtiessä muistuttelin tyttöjä ottamaan luistimia ja
suksia + monoja mukaan kouluun. Töihin päästyäni sain puhelun kotoa ja
kysymyksen missä ne Nooran luistimet olivatkaan. Kotoa niitä ei
löytynyt mistään nurkasta. Katselin töissä ikkunasta ulos puhuessani
Mikan kanssa ja katseeni kiinnittyi parkkipaikalla olevaan punaiseen
Mondeoon. Voi EI... luistimet olivat jääneet perjantaina minun auton
peräkontiin. Ei muuta kuin hyppy ratin taakse ja kiireesti kotia
tuomaan luistimia. Mika ja Noora odottelivat jo autossa kääntyessäni
pihalle. Eihän sitä voi kaikkea muistaa... :( No onneksi luistimet
löyty ja päivä pelastettu.
Enää olisi kaksi päivää hiihtolomaan, jota odottelemme innolla.
Lupasimme että perjantaina koulusta tullessa tytöt saavat "paiskata"
reput nurkkaan ja jättää ne sinne koko hiihtoloman ajaksi.
Suunnitelmiin kuuluisi reissu Lapinlahdelle, mutta monta päivää on
vielä siihen, joten ei vielä pakata laukkuja valmiiksi. Perinteiseen
tapaan kaikki menee mönkään jos suunnittelemme etukäteen. Sitä kun ei
koskaan tiedä mitä eteen tulee... pöpötkin kun riehuvat täällä päin
joka suunnalla. Mutta nyt nukkumaan, huomenna on vielä työpäivä.
keskiviikko, 28. helmikuu 2007
Kommentit