Taas on yksi työpäivä takana ja kyllä huomaa viikon kulkevan loppua kohden. Alkaa jokaista vähän väsyttämään. Tänään en jaksanut aamulla lähteä Veetin kanssa piristävälle aamulenkille. Näin arvelin jo eilen illalla kun olotila oli hieman flunssanen. Tänään ei onneksi enää pärskittänyt, mutta muuten väsyttää.

Idalla onkin ollut työtäytteinen viikko. Illat ovat menneet kokeisiin lukiessa, varsinkin englannin kokeeseen. Joka päivä on harjoitellut reipaasti yhden kappaleen. Tänään tosin huomasi väsymyksen merkkejä kun lukeminen teetätti hankaluutta joten päätimme pitää hieman taukoa ahertamiseen ja lähdimme kaikki penkoille laskemaan mäkeä. Laskiaisena emme päässeet laskemaan kaikki joten nyt sitten laskimme senkin edestä. parin päivän aikana on sadellut pehmoista lunta, joka sitten kasteli meidät kaikki lumipesujen kera. Veetillä oli myös vauhtia juostessaan liukurin ja pulkan perässä, mutta muutaman kerran juostuaan ylös-alas alkoi kaverikin väsähtää. Kotia päästyä makasi reporankana sohvalla vieden minulta lekottelutilan. Kiitti!

Idalla oli tänään uskonnon koe ja siihen me kertailimme eilen kotimatkalla kuvataidekoulusta. Parin kilometrin ajan neiti selitti minulle koealuetta ja luetteli kaikki Jaakobin kahdentoista pojan nimet. Onneksi opetteli ne kunnolla, sillä kokeessa oli pitänyt luetella kaikkien poikien nimet. Hyvin oli kuulema koe mennyt ja kaikkiin kysymyksiin oli vastannut.
Huomenna on koulussa hiihtokilpailut, mitkä taitavat hieman neitiä jännittää, kun illasta ei meinaa uni tulla. siellä onkin ladulla sitten monta tulevaa Marja-Liisa Kirvesniemeä ja Juha "Jussi" Mietoa. Pidetään peukkuja!

Noora oli taas meno päällä kun olisi pitänyt päästä kaverin luokse kylään. Me vanhemmat kun olemme niin inhottavia kun emme päästä, sillä tähän mennessä neitokainen on ollut menossa joka viikonpäivä. Tänään sitten vietettiin koti-iltaa... ja seurauksena oli kommentti "mulla ei ole mitään tekemistä". Onneksi "laskiaismäki" pelasti päivän ja löyty neitillekin tekemistä.
Aamulla töihin lähtiessä muistuttelin tyttöjä ottamaan luistimia ja suksia + monoja mukaan kouluun. Töihin päästyäni sain puhelun kotoa ja kysymyksen missä ne Nooran luistimet olivatkaan. Kotoa niitä ei löytynyt mistään nurkasta. Katselin töissä ikkunasta ulos puhuessani Mikan kanssa ja katseeni kiinnittyi parkkipaikalla olevaan punaiseen Mondeoon. Voi EI... luistimet olivat jääneet perjantaina minun auton peräkontiin. Ei muuta kuin hyppy ratin taakse ja kiireesti kotia tuomaan luistimia. Mika ja Noora odottelivat jo autossa kääntyessäni pihalle. Eihän sitä voi kaikkea muistaa... :( No onneksi luistimet löyty ja päivä pelastettu.

Enää olisi kaksi päivää hiihtolomaan, jota odottelemme innolla. Lupasimme että perjantaina koulusta tullessa tytöt saavat "paiskata" reput nurkkaan ja jättää ne sinne koko hiihtoloman ajaksi. Suunnitelmiin kuuluisi reissu Lapinlahdelle, mutta monta päivää on vielä siihen, joten ei vielä pakata laukkuja valmiiksi. Perinteiseen tapaan kaikki menee mönkään jos suunnittelemme etukäteen. Sitä kun ei koskaan tiedä mitä eteen tulee... pöpötkin kun riehuvat täällä päin joka suunnalla. Mutta nyt nukkumaan, huomenna on vielä työpäivä.