No niin, rauhallinen hetki on saapunut ja olisi varmaankin aika kirjoitella kuulumisia. Tytöt ovat nukkumassa, Mika yövuorossa, tiskikone jyllää keittiössä, Veeti käytetty iltapisulla ja muurahaishyökkäystä yritetty estää...  Meillä on muurahaiset heränneet jo helmikuun puolella ja joka aamu tulevat tervehtimään meitä keittiöön. Joka ilta on keittiössä tehtävä "suursiivous" jottei jää mitään houkuttelevaa muurahaisille pöydille. Siitä huolimatta niitä aina vaan löytyy tepastelemassa mitä kummemmista paikoista. Jos joskus on kuitenkin pöydille jotain murusia jäänyt tai astioita tiskialtaaseen, niin auta armias kuinka joka paikka vilisee pikku ystäviä kun aamulla laittaa valot päälle. Myrkkyjäkään kun ei voi laittaa Veetin takia. Odottelemme innolla kevään edistymistä ja kesää jolloin kaverit päättävät muuttaa ulkomaailmaan.

Mika onkin tänään tehnyt kevättä katolla letkuttamalla jääpolannetta pois. Tosin naureskeli ettei muista koskaan näin aikaisin maaliskuussa tuota hommaa tehneensä. Tuntuu että talvi on ollut lyhyt, sillä vastahan lumet satoivat maahan. Tosin aika myöhään verrattuna aikaisempiin vuosiin. Ulkona onkin aivan ihanan loskaista ja rapaista. Sekös sitten riemastuttaa aina kun käy Veetin kanssa lenkillä. Tänäänkin koira oli niin ihanan likainen kun kotia pääsimme. (Tanja naureskelee Ruotsin suunnalla, tiedetään!!!) Systeri nimittäin tuumasi, kun Veeti tuli meille että ompa ihana yhdistelmä: vaalea koira ja kurakelit. Sehän ei tiedä muuta kuin pesua lenkin jälkeen ja pesuhuoneeseen suuntasimme suoraan tänäänkin sisälle tultuamme.

Tänään kävimme kummipoikamme, Eelin 1-vuotissynttäreillä. Tällä kertaa kaikki olivat terveitä, sekä meillä että Mariannen ja Erkin luona. Alunperin synttäreitä oli tarkoitus juhlistaa hiihtoloman alussa, mutta siellä oli sairastuttu, joten päätimme jättää väliin. Tänään oli siis toinen yritys ja onnistunut sellainen.
Harmittaa vain oma laiskuus ja saamattomuus, kun näinkin lähekkäin asutaan, muutamien kilometrien sääteellä eikä meikämanni saa otettua itseä niskasta kiinni ja lähettyä kylään useammin. Pitäisi varmaan hieman ryhdistäytyä. Toisaalta meidän poppoo on kyllä tunnettu harvemmista vierailuista. Ässitymme yleensä niin hyvin kotosalle että vierailut jäävät vähemmälle.

Varsinkin parina päivänä meikämanni on jumittunut tuonne askartelupöydän ääreen korttien pariin. Tänään olen tehnyt atc-kortteja vaihdettavaksi Paperi 40 kanssa ja valmiiksi sainkin. Kuvia korteista en tietty laita vielä näytille, vasta sitten kun ovat vaihtaneet osoitetta. Onkin mukava jäädä odottelemaan postia ensi viikkoon kun elämäni ensimmäisen atc-korttien vaihtarit tipahtavat postilaatikkoon.
Noora kysyi tänään saako hänkin tehdä kortteja ja niinpä päätimme huomenna valloittaa keittiön pöydän ja askarrella yhdessä. Saa nähdä viekö atc-kortit tyttärenkin mukanaan!?! :)