Serkukset pääsiäispuun luona Uppsalassa Vaksala-torilla

Täällä sitä ollaan, Enköpingissä. Monta vuotta ollaan suunniteltu matkaa tähän suuntaan, mutta se on vaan jäänyt suunnitteluksi. Siskoni asuu perheen kanssa Enköpingissä, mutta Mikan kaksi siskoa asuu myös noin sadan kilometrin päässä Södertäljessä. Harmiksemme Satu ja Tepe ovat juuri samaan aikaan lomailemassa Suomen puolella. No ollaan puhuttu jo että kesällä suuntaamme takaisin tänne, sillä ei tuo ajomatka, 1048 km tuntunut miltään. ;) Seukki päivänä vaan hieman väsytti.

Torstaina lähdimme kohti Enköpingiä Torrontieltä klo 15.02 vietyämme Veetin mummille ja ukille hoitoon. Koirapassia kun ei tähän lähtöön keretty hankkia, täytyi koira jättää koti-Suomeen hoitoon. Hyvin on kuulema Veeti pärjännyt ja taitaa koiruliini nauttia vapaana olosta kun ovat perjantaina menneet mummin ja ukin kanssa mökille Mellakoskelle. Ensimmäisenä oli tullessa sotkenut turpansa nokeen, joten pesua tietää kun kotiudutaan.

Matka kesti 12 tuntia, joten torstain ja perjantain välisenä yönä klo 03.00 olimme perillä herättämässä talonväkeä Enköpingissä. Tytöt nukahtivat ennen Sundsvallia, joten me saimme Mikan kanssa viihdyttää toisiamme, jottei matkaväsymys iske. Tosin tuuli piti myös siittä huolta, sillä välillä tuuli puijutti autoa niin että rattia sai vääntää tosissaan ettei auto osu keskipylväisiin. Ruotsin puolella on ihastuttu karsinakuja katuihin, eli tien keskellä on pylväsaita sekä reunoillakin molemmin puolin. Olo oli tosiaan kuin karsinassa olisi ajellut ;)

Aika täällä on vierähtänyt tosi nopeaan, vaikka aamulla ei olekaan nukuttu pitkään. :) Eilen piipahdimme Enköpingin keskustassa ja kyllä katuverkostosta huomaa että olemme Ruotsissa. Näky on aivan erilainen kuin Suomessa. Täytyy kyllä sanoa että joskus Ruotsin puolella on tunnelmallisempaa kävellä kaduilla kuin Suomessa. Nyt pääsiäisen aikaan huomaa että täällä koristellaan ihan eri tavalla kuin koti-Suomessa. Parvekkeilla on pitkiä oksia, joita on koristeltu höyhenillä. Oksat eivät ole pajunoksia, sillä pajua en ole täällä tien varsilla nähnyt, vaan istutettuna pelloilla. Täällä myydään kaupoissa valmiiksi koristeltuja påskrisejä eli meidän kielellä virpomisvitsoja. A-hinta oli 39 kruunua/kpl eli noin 4 euroa! Huh-huh!

Tanja ja Esa halusivat yllättää tytöt ja siinä onnistuivat. Ruokakaupassa käydessä Ida kysyi saako ostaa karkkia ja minun vastaus oli automaattisesti EI. Neiti hieman oli hieman myrtsinä kaupasta lähtiessään ja sanoi ettei jaksa enää istua autossa eikä käydä kaupoissa. Mutta voi kun neiti olisi tiennyt mihin kauppaan oltiin vielä menossa ja se paljastui vasta kun kaupan ovi aukeni. Voi sitä ilmettä kun tyttäret huomasivat olevansa karkkikaupassa. Ida ei tiennyt aluksi mitä tehdä ja Noora käveli yhden karkkihyllyn ympärillä pussi toisessa kädessä ja kauha toisessa. Ja parasta oli ettei sinne pussiin mennyt yhtään karkkia. KARKKISHOKKI taisi iskeä! :) Ei ollut Ida enää myrtsinä kun lähdimme ajelemaan Svinnegarnia kohden. Ida sai kyllä toisenkin yllätyksen kun karkkikaupan myyjä puhuikin Suomea, tosin murtaen ja kutsui ihan nimeltä neitiä. Lähtiessä Ida sai vielä myyjältä ilmaisen suklaapupun. Ylläreitä yllärin perään....

Illemmasta käytimme Maxia lenkillä läheisellä peltotiellä ja kun pellolle saakka pääsimme näimme toisella reunalla kaksi valkohäntäpeuraa. Vähän aikaan katselivat meitä kunnes loikkivat metsään. Onneksi Maxia ei peuroja huomannut :) Tulomatkalla kun jäljellä oli noin sata kilometriä tiellemme juoksi supikoira. Silloin muuten abs pääsi näyttämään tehojansa ja meidän verenpaine kohosi hieman korkeammalle. Hieman myöhemmin tien poskessa seisoskeli kettu. 

Tänään lähdimme katselemaan nähtävyyksiä Uppsalaan ja kauniita olikin. Kylmä tuuli kyllä yritti latistaa tunnelmaa, mutta nokka punaisena marssimme katuja pitkin eteenpäin. Mahtavimpia olivat Uppsalan tuomiokirkko ja  linna. Ei niistä osaa mitään sanoa, mutta kuvat saavat puhua puolestaan. Kunhan niitä vaan saan laitettua kotiuduttuamme. Vaikka nähtävyydet ovat kauniita ei se kuitenkaan voita niitä hetkiä kun saamme istuskella ja jutella toistemme kanssa pitkästä aikaa. Niin kuin tänä iltana sanoin, on tässä reissussa yksi ikävä homma. Joukostamme puuttuu yksi perheenjäsen, luppakorvamme Veeti.

Edellisessä päivityksessä puhuin kävijämäärän 2000 ylittymisestä ja arvonnasta. Taidan ottaa hieman takapakkia, sillä kun luku tuli jälleen näkyviin eli se pudonnut reippaasti  alaspäin. Eli tuo luku mikä sivussa näkyy ei kyllä ole ihan realistinen, mutta yritetään arvontaa myöhemmin uudestaan. Atc-korttien kuvia laittelen kun pääsemme kotia ja purettua matkatavarat.