Aamu lähti normaaliin tapaan käyntiin. Eli sängystä ylös ja aamutoimien jälkeen nokka kohti Kemin uimahallia. Idalla oli vesiralli, jonka aikana minä ja Noora piipahdimme Rytikarissa kaupassa. Ennen kuin kerkesimme kotoa lähteä, muistin tarkistaa tyttöjen kuvataidekoulun taidenäyttelyn päivämäärän, ja onni onnettomuudessa, se oli juuri tämä päivä. Suunnitelmat uusiksi. Vesirallin jälkeen suuntasimme kotosalle syömään ja vaihtamaan vaatteita. Tämän jälkeen hurautimme joen toiselle puolelle kunnantalolle, mihin oli ripustettu ympäriinsä lasten taideteoksia.

Idan ryhmän teoksia löytyi useampi, mutta Nooran töistä löysimme vain yhden. Noora on tosin osan tuonut jo kotia kuviksesta, eikä kaikkia taideteoksia voida laittaa esillekkään, sillä niitä on varmaan tämän lukuvuoden aikana kertynyt melkoiset määrät koko Keminmaan kunnan alueella. Tytöt etsivät omia töitä innolla ja viittoivat heti kyllä tulemaan katsomaan kun oma löytyi. Kuvia tietty räpsin töistä ja niitä voi katsella kun näpäyttää hiirellä sivussa olevasta valkoisesta sammakosta.

Lopuksi kun olimme kiertäneet koko kunnantalon, istahdimme Nooran kanssa katsomaan kun Ida piirteli kuvaa sammakosta. Ruokasalin lattialla oli sammakko-patsas, josta oli mahdollista piirtää kuva, jonka saa ottaa mukaansa. Noora ja minä emme kehoituksista huolimatta innostuneet piirtämään, mutta mielenkiinnolla katselimme kun Ida taiteili.

Kunnantalon jälkeen piipahdimme Yläasteella, missä oli myös Kevätnäyttely - kädentaidot ja taideaineet. Siellä oli esillä ikonimaalauksia, puuvene, posliinimaalauksia, tiffanitöitä, kudontaa ja pajupunonnan töitä. Pajupunonnan kohdalla oli esittelemässä pajutyöskentelyä Nooran entinen hoitaja, Arja ja entiset merkit jos pitävät paikkansa, mehän jäimmä suusta kiinni Arjan kanssa. Lopulta tytöt tulivat hätyttämään että voimmako lähteä jo kotia.
Huomenna, sunnuntaina olisi ohjelmaa lisää koulukeskuksessa, mutta harmikseen sattuu tyttöjen ratsastuksen kanssa samoihin aikoihin, joten taidamme jättää tällä kertaa väliin.

Iltapäivällä kävimme jälleen Veetin kanssa lenkillä putkensuulla, ja voi sitä riemua mikä koiralla oli kun lumet olivat osittain sulanneet tieltä. Vaalea koira ei näyttänyt enää vaalealta, vaan joltain ihan muulta. Onneksi ennen autoon menoa Veeti kävi mutkan lumihangessa johon osa liasta taisi jäädä.


Ilta meni muuten kotosalla ollessa ja saunoessa. Sen jälkeen olenkin istunut tässä koneen äärellä ja muokannut hieman meidän kuvakansiota joka oli aivan sekasorron vallassa, sekä odotellut Mikaa kotosalle tuplahukista.