Niin on lomat ohi ja arki palannut meidänkin mökkiin. Todellakin palannut, jysähti taas ihan kunnolla niin että kantapäässä tuntuu. Päivä muuten on ollut mukava, töissä ei ollut raskas päivä, työterveyslääkärikin totesi tarkastuksessa terveeksi ja kykeneväksi työskentelemään lastenohjaajana ja lenkilläkin tuli käytyä naapurin kanssa. Vesisade ei tänään sitä estänyt, niin kuin eilen. Lenkin jälkeen sain olla kotosalla muutaman tunnin ja lepäillä sohvalla sukkakudelman parissa, kun Mika oli Torniossa kaverin luona käymässä ja tytöt olivat tallilla tätinsä kanssa.

Illalla kaikki taas räjähti käsiin. Kysymykseni kuuluukin... mitä tehdä lapsen kanssa joka ei kanna vastuuta omista tekemisistään? Koulunkäynti ei kiinnosta, kyseenalaistetaan oppiminen ja vaikka kuinka yritän yksinkertaisesti selittää että miksi koulua käydään, niin kommenttina kuuluu ettei minun tarvi näitä asioita oppia kun en niitä tarvi missään. Hyvällä sekä pahalla ollaan pitkään jo asian parissa yritetty porskutella eteenpäin, mutta ei tunnu mikään tuottavan tulosta. Koulunkin kanssa ollaan oltu yhteyksissä asiasta, mutta sieltä ei ole tullut pahemmin apua. Alkava murrosikäkin vaikuttaa, ja sitäkin vaihetta pitää ymmärtää ja huomioida. Kyllä täytyy yhtyä siskon joskus sanomiin sanoihin että kunpa lasten syntyessä mukana tulisi myös opas josta voisi hakea apua tarvittaessa. Ei ainoastaan apua ymmärtää miksi lapsi tekee niin kuin tekee, vaan miten kasvaa vanhempana niin että ymmärrät lasta.

Ei auta muuta kuin ajatella että tämä oli taas näitä päiviä, neuvoton kun sitä välillä on. Mutta huomenna on uusi päivä.