Vaikka töissä saikin istua koneen äärellä tehden ensivuodeksi mainoksia valmiiksi, niin päätin näin iltasellakin vielä istahtaa kuulumisia kirjoittelemaan. Työpäivät alkavat hiljalleen loppua ja monta asiaa on vielä tehtävä tulevaa kevätkautta varten ja helpottaakseen tulevaa sijaista.

Tänään töissä oli perhepäivähoitajille suunnattu toimintapäivä, johon myös meidän päiväkerholaiset osallistuivat, kun seurakunnan tiloissa kerran oltiin. Vilskettä ja vilinää oli kun ympärillä pyöri monen moista taapertajaa. Ohjelmassa oli piparin leipomista, joululiinan askartelua, piirtämistä ja kanttorin johdolla myös joululaulujen laulamista. Lopuksi istahdimme kaikki yhdessä syömään emännän keittämää riisipuuroa.

Huomenna meillä onkin illasta päiväkerholaisten ja perhekerholaisten yhteinen joulujuhla, missä kerholaisemme laulavat joululauluja ja näyttelevät jouluevankeliumin. Huomenna onkin siis kiireinen päivä kun töiden jälkeen kerkeää vain kotona käydä vaihtamassa juhlavaatteet päälle ja jotain murkinaa syömässä. Mutta sen palkihtee kun lapset laulavat juhlavaatteisiin pukeutuneina silmät loistaen.

Jos on työpäivät loppumassa niin ei niitä enää koululaisillakaan paljoa ole jäljellä. Sen kyllä näkee meidän viidesluokkalaisesta. Väsymystä on alkanut ilmaantua, varsinkin kun viimeisillä viikoilla on useammat kokeet. Viime viikolla oli historiasta, kun täällä viikolla on jo ollut peräkkäisinä päivinä uskonnon ja musiikin teorian koe. Vielä olisi loppuviikosta äidinkielestä, englannista ja musiikista kuuntelukoe. Meillä kun tuo kokeisiin lukeminen on aina tuottanut ongelmia, kun oppikirjan sijasta käsissä saattaa ollakin esim. Aku Ankka tai touhutaan jotain ihan muuta. Ja kun asiasta suunsa aukaisee niin känkkäränkkä ilmestyy.  Tyttären kanssa kun yrittää keskustella asiasta, niin vastauksena kuuluu "en ole aikasemminkaan saanut parempia numeroita kokeista" tai "miksi näitä pitää opetella kun en niitä missään tarvitse". Motivaation puutettako, oppimishaluttomuuttako, vai mitä se sitten onkaan? En tiedä. Olemme kokeilleet olla apuna kokeiden lukemisessa, keskustella, kysellä jne. Olemme myös antaneet neidin itse huolehtia lukemisesta, kantaa vastuunsa itse, mutta sama lopputulos. En odota lapseni olevan ns. "kympin oppilas", mutta pientä halukkuutta oppimiseen toivoisin. Päivä kerrallaan eteenpäin mennään.

Nyt kuitenkin alkaa selkä sanoa työsopimuksen irti, joten aika nousta ylös penkistä.