on takana päin tytöillä ja ihan mukavaa oli kuulema. Noora tuli reipastellen kaverin kanssa kotosalle, teki läksyt ja välipalan syötyä lähtivät kaveri luo vuorostaan. Ei neitiä paljoo kotosalla näkynyt, vasta kun illemmasta kun kotia syömään soitettiin.
Idan kanssa taas palattiin vanhaan entiseen heti eka päivänä. Reippaasti neiti koulusta kotia taapersi tulemaan ja kun kyselin tuliko läksyjä, vastaus oli että eka päivä oli ihan höpöpäivä eikä läksyjä annettu.  Mutta mikä sitten totuus olikaan, kun satuin neitokaisen reppua nostamaan eteisen lattialta. Ihmettelin kun reppu oli painavampi kuin aamulla lähtiessä ja kun läksyjäkään ei ollut tullut. Ihmettelin tuota neidille ääneen ja ilme kertoi samantien kuinka asian laita oli. Kiinni jäi... silmät kirkkaina oli valhe tullut suusta. Niin olisi jäänyt kahdesta oppiaineesta läksyt tekemättä. Ja kun kysyin miksi turvautua valehteluun, niin vastauksena kuului "no kun kaveri on tulossa kylään enkä mä kerkeis läksyjä ennen sitä tekemään"

Ilkeänä (jonkun mielestä) äitinä minä en tyttöä pälkähästä päästänyt, vaan kotiarestia napsahti samantien. Neitokainen ihmetteli vain ettei hän tiennyt että valehtelemisesta rankaistaan. Aina ennenhän meillä onkin vain silitelty valehtelusta päätä ja sanottu "hyvä tyttö". Just joo!

Itselläni kouluiässä pelotti mennä kouluun jos joku läksy oli jäänyt tekemättä. Sitä suoraan sanoen pelkäsi mitä opettaja sanoo. Kyselessäni miltä olisi huomenna tuntunut mennä kouluun kaikki läksyt tekemättä, niin neiti pyöritti päätä ja sanoi ettei miltään.
Lopulta läksyt tuli tehtyä eikä siinä kauan mennyt. Kaikista huvittavinta tässä on että tuo kaveri joka oli kuulema tulossa kylään ei ottanut mitään yhteyttä koko illan aikana. Toivotaan että tämä nyt jotain olisi opettanut.