ollut näin maanantaipäivänä. Yksinään olen kotosalla ollut, kun Mikakin lähti ensimmäistä päivää talviloman jälkeen töihin. Isännästä oli sentään seuraa viime viikolla tyttöjen ollessa koulussa.  Tietty karvakuonot ovat seurana, mutta taitavat olla jo kyllästyneitä minuun kun nukkuvat molemmat päivät pitkät.

Aamulla käytiin Veetin kanssa aamukävelyllä saattelemassa tyttöjä kahdeksaksi kouluun. Kotia kun päästiin takaisin nukahdimme kaikki varhaisille päikkäreille. Hissukseen olen sitten pitkin päivää yrittänyt jotain touhuta jotta ajan saisi kulumaan. Imurikin pääsi ääneen, vaikka se minulta eilen kielettiin. Isäntä kun aiko töistä tultuaan imuroida karvapallerot nurkista, jottei minun tarvi kyykkiä. Mutta pieni "jumppa" ei ole pahitteeksi :)

Jos päivä on ollut hiljainen, niin sitä se on ollut myös tulokkaan kanssa. Äitini kävi töistä tullessa, työmatka kun menee meidän talon ohi, tarkistamassa mikä tilanne ja ihmetteli kun sanoin ettei mitään merkkiä synnärille lähdöstä. Supistelujakaan ei ole ollut ja olo on ollut muutenkin KEVYT, mikä kyllä tuntuu hullulta tämän mahan kanssa.