Täällä jälleen, aamusta koneella lukemassa muiden kuulumisia ja kirjuuttelemassa omia. Päivät alkavat muistuttamaan enemmän vain toinen toistaan. Lapsillakin alkaa käydä aika pitkäksi, kaveritkin kun ovat vielä joulureissuilla. Hiljalleen on päiviä laskettu koulun alkamiseen, en tiedä ilosta vai surusta että loma loppuu. Tekemistä on saanut keksiä neitokaisille jotteivat ole toistensa kimpussa koko ajan.

Viikolla käytiin shoppailemassa kaupungilla mummin ja tyttöjen kanssa. Tytöt ovat Tiimarissa halunneet käydä jo pitemmän ajan ja nyt sitten odotus palkittiin. Kaikenlaista pientä siellä on hyllyt täynnä ja jotain aina mukaan lähtee. Idalla oli vaikeuksia löytää mitään mieleistä, joten päätimme käydä mutkan kirjakaupassa kun se sijaitsi kangaskaupan vieressä, jonne seuraavana oli tarkoitus suunnistaa. Sieltä neiti löysi kirjan jossa opastettiin mangan piirtämistä. Tuota opasta sitten ilta selailtiin, jopa vohveleita paistaessa. Kyllä noita piirustuksia on ilmaantunutkin, kohta pitänee lähteä paperiostoksille.

Nooralle taas löytyi mielenkiintoista tekemistä kangaskaupasta. Meillä kun kotosalla ei ole kovin suuri kangastilkkuvarasto, ompeluihmisiä kun en ole (harmi) vaikka kone löytyy kyllä. Kaverin myötä on neiti innostunut ompelemisesta ja  nyt sitten ruokittiin tuota innostusta kangasostoksilla. Idakin teki myös nauhaostoksia. Se mihin hän silkkinauhaa tarvitsi ei meille muille paljastunut. Jokin suunnitelma hänellä aivan selvästi oli, ja sitä jäämme mielenkiinnolla odottelemaan, ainakin minä.

Eilen illalla meidän keittiö muutui tyynytehtaaksi ja  pöydän ympärillä hääräsi kaksi innokasta työläistä. Ensin ommeltiin ja sitten täytettiin. Takahuoneesta löytyi vanhoja, käytöstä poistettuja, muhkuraisia tyynyjä, joista sitten tyynytehtailijat nyppivät vanutäytettä. Iloinen porina ja kikatus-käkätys täytti koko keittiön ja mielummin me vanhemmat sitä kuuntelemme kun kahdenkeskistä nahistelua.