Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä, mitä nyt pientä jännitystä elämään tuoden. Aamu oleskeltiin tyttöjen kanssa kotosalla. Mummolaan suunniteltu yökylä peruuntui, joten yksinäni karvakuonojen kanssa ei tarvinut aamua vietellä. Tosin jännitimme kovasti kuinka käy pihapuiden kun tuuli niitä kovasti reipotteli. Naapurin lautasanteenaakin tytöt seurailivat mielenkiinnolla, sillä monen moista käännöstä se tuulessa pyörähteli. Ei tainnut naapurissa tv näkyä illan aikana. Pientä häiriötä otti myös meidän antenna, mutta näimme kuitenkin Illallinen yhdelle -ohjelman, joka on vuodesta toiseen aina katsottava. Sama on jouluaattona Lumiukon kattominen. Jotain perinteitä on säilytettävä.

Tuuli yltyi ihan myrskytuuleksi ajoittain ja viranomaiset toivoivat ihmisten jättävät ilotulitusten ampumiset tänä uutena vuotena väliin. Meillä ei siis ostettu ja ammuttu raketteja, hieman tyttöjen pettymykseksi, mutta ymmärsivät kuitenkin. Tuulesta johtuen jännitystä oli illan aikana kun ensin vesi oli katkolla. Juuri ajattelin laittaa tiskikoneen päälle kun onneksi laskin hanasta vettä huomaten ettei sitä tule. Sen mitä sieltä tuli otettiin astioihin talteen, kaiken varalta. No kun vettä alkoi tulla ihan normaalilla paineella Mika meni sanomaan maagiset sanat "Kohta menee sähköt" ja napautti sormiaan. Juuri sillä hetkellä mökki PIMENI. Ei muuta kuin taskulamput esiin ja kynttilöitä kaivelemaan esiin. Mikalle sanoimme että pitää suunsa kiinni eikä ennustele yhtään enempää. Onneksemme sähkökatkos oli lyhyt, mitä nyt valot räpsyivät välillä tuoden omaa tunnelmaansa.

Muuten vuodenvaihde meni mukavasti perheen kesken syöden ja herkutellen, tinoja valaen, karaokea laulellen (niin että naapuriin varmaan kuului) ja Aliasta pelaten. Puolen yön maissa kävimme autolla ajelemassa ja katselemassa Kemijoen rannalla ilotulituksia. Kuntamme ei tosin isoa näytöstä tänä vuonna järjestänyt, mutta hienoja oli yksityisten ihmisten ampumat raketit.

Tämän vuoden ensimmäinen hauska erehdys sattui viiden aikaan yöllä kun heräsimme ovikellon soittoon kesken unosten ja ihmettelimme kuka siellä mahtais olla. Minä sinne ovelle sitten ensimmäisenä aamutakki päällä kömmin ja kun oven aukaisin niin edessäni seisoi taksikuski sanoen että tähän osoitteeseen olisi tilattu taksi. Tarkistin vielä osoitteen ja kyllä se meidän kotiosoite oli. Meidän mökin asukkaat kyllä oli kaikki unten mailla, jollei sitten karvakuonot ole asialla ollut, jota suuresti epäilen.  Kuski pyyteli anteeksi herätystä ja toivottelimme toisillemme uusia vuosia. Eipä tuossa mitään, työtään hääkin vain teki ja ajeli sinne minne keskus on ohjannut. Harmi vain sille joka kyytiä oli odotellut.