En ole paljoa istuskellut sairaalasta kotiutumisen jälkeen koneella, varsinkaan päivitellyt kuulumisia blogissa eli hiljaista on ollut. Kotona ollaan oltu jo melkein toista viikkoa ja arkirytmiä on etsiskelty. Mikan ja tyttöjen suhteen arki on palannut entiselleen, tytöt koulussa ja isäntä aloitti tällä viikolla työt. Tosin pari viikkoa käy ahertamassa kunnes jää pariksi viikoksi kotosalle viettämään loppuja isyysvapaita. Silloin olisi tarkoitus käydä Lapinlahdellakin vierailemassa, tytöillä on tuolloin hiihtoloma.

Poju on kotiutunut hyvin ja rytmiäkin unosten ja syömisen kanssa alkaa pikku hiljaa muodostua. Kaveri nukkuu öisin viiden tunnin unosia, joten äiskäkin saa nukkua ihan mukavasti. Ulkonakin ollaan päikkäreitä nukuttu samalla kun äiti on ahertanut lumitöiden parissa. Niitä on saanut tehdäkin kun lunta on sadellut useampana päivänä. Tyttöjen syntymän jälkeen meitä opastettiin että ulkoilua pitää totutella pikku hiljaa, ihan viidestä minuutista aloittaa. Tällä kertaa terveydenhoitaja joka kävi kotikäynnillä viime viikolla tuumasi vain että puolituntia kerralla. Mitä sitä ovessa edes takaisin ravaamaan. Nyt ollaan sitten muutamana päivänä oltu ulkona ja käyty eilen jopa kylällä kiemura "hyökkäysvaunujen" kanssa pyörähtämässä. Opettelua tämä tosin on äiskälle ja iskällekin, kun tuosta edellisen vauvan syntymästä on ne kahdeksan vuotta aikaa. Moni asia on päässyt unohtumaan, mutta onneksi ei kuitenkaan ihan kaikki. Osataan sentään vaippa vaihtaa. 

Ensimmäinen lääkekuurikin on pojulle määrätty. Pari päivää kotiutumisen jälkeen toinen silmä alkoi rähmimään ja minä tietty soittelin samantien päivystykseen. Lääkäri kirjoitti reseptin ja niin sitä ollaan tippoja tiputeltu silmään joka ei ole kaverista yhtään kivaa. Silmien kanssa olen itse hieman varpaillaan sillä Nooralla oli vauvana toisessa silmäluomessa verisuonikasvain, jonka takia silmätulehduksia oli vähän väliä ja silmäpolilla ravattiin muutaman vuoden ajan. Ensimmäiset silmälasit neiti sai reilun vuoden ikäisenä. Onneksi kaikki meni hyvin eikä leikkauksia tarvittu tehdä ja silmälasitkin saatiin lopulta pistää hyllylle.

Kuvia en pysty vielä vaavista laittelemaan, sillä tämä meidän koneemme päätti toissa päivänä tiltata. Olisiko hakenut hääkin huomiota kun ei emäntä ole joka päivä jutellut sille, niin kuin aikasemmin. Mutta laitan kunhan kerkeän. Onneksi saimme kuvat koneelta talteen ennen kuin tilttasi ihan kokonaan. Siinä olisi mennyt kaikki ensimmäiset kuvat pojasta ja sekös olisi harmittanut.

Nyt alkaa ähinää kuulua pinnasängystä, joten jollakin taitaa alkaa ruoka-aika.