Sain kuulla kunniani kun meidän viidesluokkalainen tuli tänään kotia koulusta. Olin kuulema aiheuttanut nolon tilanteen kesken koulupäivän.  Ensin hieman taustatietoa... Tämän kevätkauden aikana koululaisilla on jo kolmas lukujärjestys menossa. Ensinmäinen on tietenkin normaali syksyllä saatu lukkari, toinen johtui rehtorin lomien takia ja kolmas meneillään oleva arviointikeskustelujen takia. Päivissä ja ajoissa menee helposti sekaisin kun lukujärjestys vaihtuu useasti, varsinkin tämmöinen tohelo-äiskä.  Nooralla oli jäänyt potkuri koululle... ei ollut muistanut potkutelleensa aamulla kouluun ja lähtenyt kaverin kanssa kävelemään kotia päin. Idalla oli myöhempään koulua, yhteen tohelo-äiskän mukaan, joten kello 13 jälkeen soittaa päräytin isosiskolle että voiko se tuoda potkurin kotia. Kun soittoon vastattiin, taustalta kuului melkoista meteliä ja neiti kertoo minun soittaneen hänelle kesken heidän matikan tunnin. YES! Hyvä minä... 10 pistettä ja papukaijan merkki! Kerroin nopeasti asiani potkurista ja käskin kertoa pahoitteluni opettajalle (rehtorille) ja sanoa että äiskä oli sekoittanut päivät ja kellonajat. Tästä olivat muutamat luokkakaverit saaneet aihetta kiusata Idaa, joka on yhtä lyhyt hermoinen kuin äitinsä ja neiti pahoitti mielensä. Pyytelin kotona vielä kovasti anteeksi. Ensin oli kyllä tuima ilme tyttösellä mutta välipalaksi leipomani suklaamuffinsit taisivat hieman pehmittää ja kohta oli jo asia unohdettu. Täytynee katsella hieman tarkemmin tästä lähtien noita lukujärjestyksiä.

Tänään on tullut soiteltua muuallekin (onneksi en ole muille aiheuttanut ongelmia soitoillani), kuten neuvolaan. Meidän poju kun ei ole eilisaamun jälkeen kakannut, joten pieni huolenhäivä pyyhkäisi otsalle ja kyselin neuvolantädiltä vinkkejä kun kotikonstit alkoivat loppua. Normaalisti pienen pierunpäräyksenkin mukana vaippaan on ilmestynyt vauhtiviiva. Nyt ei edes sitäkään. Poju kyllä on tyytyväinen, syö ihan hyvällä ruokahalulla ja nukkuu hyvin. Pientä kätinää välillä on ollut, ei muuta... voinee kyllä johtua ilmavaivoistakin. Täti puhelimen toisessa päässä rauhoitteli ja sanoi että imeväiset saattavat olla ihan noin vaan viikonkin kakkaamatta, että ei ole mitään syytä vielä huolestua. Jos kakka alkaa olla kiinteää ja sen työstäminen hankalaa niin sitten voi hankkia kotia mallasuutetta. OKEI! Pientä epäilystä (täytyy myöntää) tuo viikon paussi minussa hieman herätti, mutta kattellaan nyt ja seuraillaan miten tilanne kehittyy.

Eilen me käytiin pojun kanssa tk:ssa hoitajan vastaanotolla antamassa silmästä rähmänäyte viljelyä varten. Silmätulehdus uusiutui ja nyt sitten tutkitaan mikä pöpö tulehduksen aiheuttaa. Perjantaina viimeistään saamme tietoa tuloksista. Jäbä ei muuta kuin nukkui sylissäni kun hoitajan kanssa venytimme  ylä- ja alaluomia, jotta hoitaja sai kaivettua topsilla rähmää silmästä. Oli muuten aika vilkas aamu kun ensimmäisen kerran lähdimme kaksistaan liikkeelle ja vielä kelloa kytäten. Eikö kaveri päättänyt antaa äiskälle pientä lisäduunia ja pulauttaa kaikki vaatteet märäksi, joten ei muuta kuin kiireen vilkkaa vaihtamaan koko kerrasto uusiksi. Jippii!!! ja kello tikittää. Tää meidän lähteminen johonkin kaipaa ilmiselvästi jonkin moista harjoittelua vielä

Harjoitusta tulee huomenna kun lähdemme ensimmäisen kerran kylämme perhekerhoon moikkaamaan äiskän työkavereita ja muita perhekerholaisia. Toivotaan vaan ettei ole kova pakkanen aamusta jotta päästään "hyökkäysvaunuilla" liikenteeseen. Nyt kuitenkin on aika painua untenmaille jotta jaksaa aamusta olla virkkuna.