Do diin... näin sitä ensimmäisen kerran sitten kirjoitellaan omaan blogiin. Opetteluahan tämä on, mutta niinhän kaikki muutkin asiat ovat ensimmäisellä kerralla. 
Pitäisi varmaan tehdä pieni yleiskatsaus mitä kuuluu Yhdenkerroksen väen elämään. Eli niin kuin kuvauksessa ilmaisinkin että olen mamma pohjoisesta ja koulutukseltani lastenohjaaja, tällä hetkellä ihan ammattiani vastaavaa työtä tekeväkin, mutta vain tämän vuoden ajan. Työrupeama alkaa olla enemmänkin jo takanapäin, mutta ei siitä nyt enempää. Juttua tulee varmaan enemmän sitten kuin ajankohta on lähempänä. Perheeseeni kuuluu tietty tuo ukkopuolikin eli Mika, jonka kanssa vietämme kohta puolin esimmäistä hääpäiväämme, kun vuosi on pikapuolin kirimässä umpeen. Ja tietenkin kaksi tyttölasta; Esikoinen eli Ida on päättämässä lauantaina toista kouluvuottaan eli on 8-vuotias ja Noora-kuopus täytti juuri 16. päivä 6 vuotta. Niin ja tietty meidän perheen täystuho ( ei kuitenkaan yhtä hirmuinen kuin elokuvassa Turner ja Täystuho) eli 15 viikkoa vanha kultaisennoutajan pentu, Veeti.
Asustelemme omakotitalossa jo neljättä vuotta, ja työmaatahan riittää omassa talossa vuoden jokaiselle päivälle. Joskus pienempää ja joskus taas isompaa. Nyt onkin sisäremontit hyllytetty vähäksi aikaa, kun tuo uusi perheenjäsen saapui taloon. Jatketaan sitten kun Veeti vartuu isommaksi ja oppii kunnolla sisäsiistiksi.
Siinä onkin opettelua ollutkin ja on vieläkin. Pikku hiljaa hyvä tulee... Veeti onkin oppinut jo hakemaan ovelle kun on pisuhätä ja tuhimpaa tavaraa tulossa, mutta niinkuin lapsetkin (ainakin omat pienempänä) pisu saattaa yllättää leikin tiimellyksessä eikä jakseta pidättää, ja silloin lattialta löytyykin märkä lammikko.
Taitaa olla aika painua punkan pohjalle, jotta jaksaa huomenna reipastella töissä lasten kanssa, kun on syksyllä esikouluun lähtevien päiväkerholaisten retkipäivä. Tosin vesisadetta se taisi lupailla sääksi, mutta emmehän me ole sokerista tehtyjä. Sadevaatteet päälle ja ei kun menoksi.