...ja niin vietävästi. On se päivän rytmi ihan erilainen työpäivänä
kuin vapaapäivänä, vaikka kotonakin touhuaa pää kolmantena jalkana.
Ihan erilailla väsyttää ja on tosiaan sellainen tunne että kallistan
kohta pään tyynyyn. Ei sen puolen, taisi vuoden ensimmäinen työpäivä
sen verran häiritä viime yön unia, kun heräilin vähän väliä ja ennen
kuutta painelin jo koiran kanssa aamulenkillä penkoilla. Mikakin
kerkesi tulla yövuorosta ennen kuin me saavuimme kotia.
Noora pomppi jo ennen herätystä ylhäällä, mutta Idan kanssa meni hieman
kauemmin. Ei meinannut neiti millään jaksaa herätä reippaana
koululaisena ylös lämpiman peiton alta. Oli kuulema kateellinen iskälle
kun tämä saa jäädä kotia nukkumaan. Muistutin samalla että iskä onkin
valvonut koko yön samalla kun me muut ollaan tyytyväisesti nukuttu
kotosalla... siis tytöt, en minä :)
No kaikki päästiin kuitenkin
ajoissa liikenteeseen. Noora ja minä lähdettiin jo kahdeksaksi ja Ida
potkutteli kouluun yhdeksäksi. Taisivat olla innoissaan koulun
alkamisesta, mutta samalla hiemaan jännittyneitäkin. Ida tuumasikin
että hieman jännittää kun on näin pitkään ollut (siis joululoman)
kotona.
Me Nooran kanssa olimme ajoissa eskarissa ja se taitaa
ollakin yksi niitä minun uuden vuoden lupauksia, joita olen itselleni
asettanut. Eli olisin aamusta ajoissa liikenteessä enkä myöhästyisi,
niin kuin aina ennen. Meikä kun on aina tyypillisesti pari minuuttia
myöhässä. Ensimmäisenä aamuna lupaus ainakin piti paikkaansa, katsotaan
miten sen laita on huomenna....
Nooralla olikin heti
ensimmäisenä päivänä pitkä päivä, kun eskarista meni suoraan
kuvataidekouluun joka päättyi neljän maissa. Ei kuitenkaan väymyksen
merkkejä neidissä näkynyt. Illalla kauppareissun jälkeen lähti vielä
lenkille minun ja Veetin kanssa. Tosin ei tainnut kauan nokka tuhista
kun pään painoi tyynylle. Idallakin oli pitkä koulupäivä ja
jännitimme jatkuuko maanantai päivän ns. kirous eli onko kaikki
koulukirjat mukana kotia tullessa. Nimittäin maanantai päivä on aina
ollut Idan kompastuskivi, kun silloin on usein jäänyt joku oppikirja
pulpettiin eikä eksynyt reppuun. Mutta yllätys, yllätys... kaikki oli
mukana.
Taisi neiti olla tosissaan innostunutkin koulun alusta, kun
ilman mitään nurinoita lähti ruokapöydästä tekemään läksyt. Joten
illasta kerkesivät vielä naapurin pihallekin leikkimään.
Huomiseksi suunnittelimme omien jalkojen rampauttamista, sillä
ajattelimme lähteä kokeilemaan luistimia. Nooran mennessä
liikuntakerhoon me muut painellaan kentälle luistelemaan. Idalle
löysimme todella hyvän näköiset ja TUNTUISET luistimet tänään kaupasta.
Olivat ns. hokkareiden ja kaunokkien välimuoto. Ida kehui kokeillessaan
pehmeiksi ja tilaviksi. Paketin kyljessä mainittiinkin ergonomia! Tosin
suunnitella saa aina, mutta katsotaan huomenna mitä sää tuo tullessaan,
sillä ainakin tällä hetkellä ulkona sataa vettä isoilla pisaroilla. Ah, tämä ihana tammikuu!
Pikemmittä puheitta tämä kirjuuttaja alkaa valmistautumaan unten maille lähtemistä, huomiseen!
Ja Jennalle ja Jonille toivotamme täältä pohjoisen puolesta hyvää alkavaa kevätlukukautta. Olkaahan ahkeria!
maanantai, 8. tammikuu 2007
Kommentit