...ja niin vietävästi. On se päivän rytmi ihan erilainen työpäivänä kuin vapaapäivänä, vaikka kotonakin touhuaa pää kolmantena jalkana. Ihan erilailla väsyttää ja on tosiaan sellainen tunne että kallistan kohta pään tyynyyn. Ei sen puolen, taisi vuoden ensimmäinen työpäivä sen verran häiritä viime yön unia, kun heräilin vähän väliä ja ennen kuutta painelin jo koiran kanssa aamulenkillä penkoilla. Mikakin kerkesi tulla yövuorosta ennen kuin me saavuimme kotia.

Noora pomppi jo ennen herätystä ylhäällä, mutta Idan kanssa meni hieman kauemmin. Ei meinannut neiti millään jaksaa herätä reippaana koululaisena ylös lämpiman peiton alta. Oli kuulema kateellinen iskälle kun tämä saa jäädä kotia nukkumaan. Muistutin samalla että iskä onkin valvonut koko yön samalla kun me muut ollaan tyytyväisesti nukuttu kotosalla... siis tytöt, en minä :)
No kaikki päästiin kuitenkin ajoissa liikenteeseen. Noora ja minä lähdettiin jo kahdeksaksi ja Ida potkutteli kouluun yhdeksäksi. Taisivat olla innoissaan koulun alkamisesta, mutta samalla hiemaan jännittyneitäkin. Ida tuumasikin että hieman jännittää kun on näin pitkään ollut (siis joululoman) kotona.
Me Nooran kanssa olimme ajoissa eskarissa ja se taitaa ollakin yksi niitä minun uuden vuoden lupauksia, joita olen itselleni asettanut. Eli olisin aamusta ajoissa liikenteessä enkä myöhästyisi, niin kuin aina ennen. Meikä kun on aina tyypillisesti pari minuuttia myöhässä. Ensimmäisenä aamuna lupaus ainakin piti paikkaansa, katsotaan miten sen laita on huomenna....

Nooralla olikin heti ensimmäisenä päivänä pitkä päivä, kun eskarista meni suoraan kuvataidekouluun joka päättyi neljän maissa. Ei kuitenkaan väymyksen merkkejä neidissä näkynyt. Illalla kauppareissun jälkeen lähti vielä lenkille minun ja Veetin kanssa. Tosin ei tainnut kauan nokka tuhista kun pään painoi tyynylle.  Idallakin oli pitkä koulupäivä ja jännitimme jatkuuko maanantai päivän ns. kirous eli onko kaikki koulukirjat mukana kotia tullessa. Nimittäin maanantai päivä on aina ollut Idan kompastuskivi, kun silloin on usein jäänyt joku oppikirja pulpettiin eikä eksynyt reppuun. Mutta yllätys, yllätys... kaikki oli mukana.
Taisi neiti olla tosissaan innostunutkin koulun alusta, kun ilman mitään nurinoita lähti ruokapöydästä tekemään läksyt. Joten illasta kerkesivät vielä naapurin pihallekin leikkimään.

Huomiseksi suunnittelimme omien jalkojen rampauttamista, sillä ajattelimme lähteä kokeilemaan luistimia. Nooran mennessä liikuntakerhoon me muut painellaan kentälle luistelemaan. Idalle löysimme todella hyvän näköiset ja TUNTUISET luistimet tänään kaupasta. Olivat ns. hokkareiden ja kaunokkien välimuoto. Ida kehui kokeillessaan pehmeiksi ja tilaviksi. Paketin kyljessä mainittiinkin ergonomia! Tosin suunnitella saa aina, mutta katsotaan huomenna mitä sää tuo tullessaan, sillä ainakin tällä hetkellä ulkona sataa vettä isoilla pisaroilla. Ah, tämä ihana tammikuu!

Pikemmittä puheitta tämä kirjuuttaja alkaa valmistautumaan unten maille lähtemistä, huomiseen!
Ja Jennalle ja Jonille toivotamme täältä pohjoisen puolesta hyvää alkavaa kevätlukukautta. Olkaahan ahkeria!