Eilen illalla istahdin viimein pöydän ääreen ja levitin koko pöydän leveydelle materiaaleja. Mikan kommentti iltavuorosta tullessa oli että mikä pyöremyrsky täällä on käynyt.  Taisi kyllä kuitenkin tietää kuka oli syypää pöydän valloittamiseen. Eilen kun kiertelin korttien maailmassa löysin linkin Finnstamperin nettikauppan. Siellä olikin kaikenlaista hienoa ja jotain sieltä tilasinkin. Tässä nyt vaan odotellaan postia kotiin.

Eilen touhuttiin paljon muutakin tyttöjen kanssa hiihtoloman merkeissä, kuin ainoastaan korttien parissa. Ida kyllä antoi omia kommentteja korteista sivusta katsojana. Ei välttämättä tykännyt kaikista minun ratkaisuista. Neidistä on tulossa pieni taiteilija. Parin päivän ajan hän on työstänyt taideteosta kukkavaasista. Ja aika hieno siitä tulikin.

Tänään kävimme uimasssa ja sopivaan aikaan menimme, hieman yli puolenpäivän. Tullessamme uimahalliin  altaissa oli paljon väkeä, mutta kun pääsimme altaisiin itse oli väki vähentynyt. Moni oli näemmä tullut aamupäivästä uimaan. Saimme aika rauhassa uiskennella ja temppuilla. Idan uimisessa huomaa tapahtuneen kehitystä. Eikä ihme kun käy joka viikko vesirallissa Minnan valmennuksessa. Niinpä neiti sitten opasti pikkusiskoa eri uintitekniikoissa. Noora ei kyllä enää pelkää vettä, niin kuin hieman pienenpänä. Silloin ei uimisesta tullut mitään kun neitiä piti kantaa koko ajan sylissä. Tytöt pärjäävät jo yksinäänkin altaassa, joten pääsin itsekin käymään uimassa kuntouimareiden radalla. Väsy tosin painoi jo valmiiksi päälle, etten jaksanut kauan uida. Nimittäin ennen uimahalliin lähtöä kävin Veetin kanssa "rääkki" lenkillä.

Koiralle lenkki oli nautinto kun sai juosta vapaana, mutta minulle se oli "rääkiä". Varsinkin kun matkaa taivallettiin keskellä metsää kelkan jäljillä. Olemme jo muutaman kerran katsoneet lenkillä ollessa lentokentän aidan vierustaa pitkin meneviä kelkanjälkiä. Eilen sitten päätimme lähteä seuraamaan noita jälkiä ja katsoa mihin saakka ne vievät. Veeti oli onnessaan kun sai juosta omaan tahtiin ja jäi välillä odottelemaan takanatulijaa eli minua, ajatellen varmaankin "tule jo". Lopulta päädyimme Kemi-Tornion lentokentän kuppeelle ja siellä olikin yksi iso lentokone odottelemassa matkustajia. Loppumatkan taivalsimme vielä Kemijokea pitkin ja kun kotia pääsimme olimme kummatkin rättiväsyneitä. Veeti sai tosin levähtää rauhassa kun jäi yksikseen kotia hieman myöhemmin meidän lähtiessä uimahalliin ja Mikan lähtiessä töihin.

Mutta nyt starttaamaan tämä päivä ja katsomaan mitä tänään tapahtuu....