Täällä taas... meinas ihan unohtua mitä tuli eilen luvattua eli kirjoitella jatkoa kuulumisille. Tuo "Rakas blogini" otsikko hieman huvittaa itseäni, mutta kun mietin eilen miten aloittaisin tuli mieleeni tapa jolla aina kouluiässä aloitin päiväkirjaan kirjoittamisen :) Kukin tavallaan...
Syksy on saapunut tännekin päin Suomea ja maa alkaa olla jo keltaisten lehtien peittämänä. Sehän tietää tietty yhtä ja ainoaa asiaa eli lehtisotaa. Kesällä meillä käydään vesisotaa, talvella lumisotaa ja syksyllä lehtisotaa. Koivuja meidän pihalta löytyy muutama, mutta naapureiden pihoilta jotenkin kummalla tavalla eksyy aina näin syksyllä meidän iloksi noita ns. ilmaisjakelulehtiä :)

935050.jpg

No, on ajateltava kunnon puolesta kun ottaa haravan käteen ja haravoi pihaa puhtaaksi. Tosin saa nähdä mitä siittä tulee kun muistelee viime syksyä. Veetin kanssa taisi kinailuksi mennä koko haravointi. Ei oikein varmuutta saanut kumpi oikein haravoi, emäntä vai koira. Siittä on tosin vuosi aikaa ja Veetiskäkin kasvanut.
Meillä on Veetin kanssa ollut hieman rytmi sekaisin, varsinkin kun emäntä on yrittänyt sopeutua tähän työttömänä olemiseen. Mutta nyt on asiat menossa parempaan suuntaan. Tosin tuhinaa kuuluu vieläkin kun kaveri lösähtää lattialle meidän touhutessa keittiöremontin parissa. Tietää ettei silloin ylimääräistä huomiota tule saamaan. Tosin kovasti yrittää tulla kaveriksi ja työntää kuonoa joka nurkkaan. Piristykseksi Veetille kävimme tänään ostamassa uuden lelun, kongon. Kovasti ovat ihmiset niitä kehuneet, joten päätimme kokeilla. Ja kivaa tuntui olevan koirankin mielestä. Kun herkut kongosta loppui, kantoi hää lelua minulle takaisin. Taisi kaivata jotain lisää... ei kuitenkaan makeaa mahan täydeltä :)

935047.jpg

Samalla eläinliikkeessä käydessämme tuli myyjän kanssa puhe koiran punertavista tassuista. Nyt syksyn aikana on Veetillä alkanut tassujen karvotus punoittaa, mutta pesujen ja tutkiskelujen jälkeen haavoja emme ole löytäneet. Eilen luin joltain keskustelupalstalta että tämä punoitus voi johtua koiran syljestä. Eli kun hauveli nuolee tassuja sylki samalla voi värjätä tassuja punertaviksi. Aivan uusi juttu mulle, mutta aina voi uutta oppia. Mun päässä kerkesi jo pyöriä kaikenlaisia hirmuisia ajatuksia ja olin jo eläinlääkärille soittamassa. Tosin mitään pahaa siittä ei varmaan olisi seurannut. Mutta seurailen kuitenkin tassuja ja lenkkien jälkeen käymme tassupesulla. Tää syksy varsinkin on ihanaa lenkkeily aikaa joka päättyy  usein miten pesuhuoneeseen. Tässä vaiheessa systeri Ruotsin puolella muistelee taas sanojaan vaaleasta koirasta... kivat sulle :) Syksyyn liittyen muistin juuri että pitäisi varmaankin syöttää Veetille matokuurikin. Täytynee huomenna kipaista apteekissa. Nyt kuitenkin taidan painella pehkuihin ja jatkella jälleen huomenna.