kun meinaa flunssaa iskeä ihan kunnolla päälle. Illalla jo hieman kurkkua alkoi kutitella, mutta aamuyöstä kun heräsin teki nieleminen kipeää, nenä vuoti ja korvissa soi. Tämä tästä vielä puuttui... sairastelemaan tässä vielä viimisillä viikoilla. Saa nähdä jaksaako sitä lähteä käyttämään tänään tyttöjä Torniossa uudessa kauppakeskuksessa, Rajalla. Se kun tuli luvattua että pääsevät käymään siellä ennen koulun alkua ja juuri tämä päivä oli varattu sitä varten. Huomenna ei kannata lähteä kun on loppiainen eivätkä kaupat ole varmaankaan auki rajan pinnassakaan.  Ja keskiviikkona alkaa jo tytöillä koulu, joten päivät käy vähiin. Tietäen että odottavat Torniossa käyntiä ja nyt jos se perutaan niin pettymys on suuri. No päivä on vasta alkamassa, joten kattellaan miten olotila edistyy.

Eilen illalla saimme pienen muistutuksen mitä onkaan elellä pienen lapsen kanssa. Mikan työkaveri kävi vaimonsa kanssa kyläilemässä ja heillä oli vuoden ikäinen poika mukana. Miten nopeasti lähtivät cd-tornista levyt liikkeelle, tai liina olohuoneen pöydältä, vaikka vanhempansa yrittivät sitä paikoilleen uudestaan ja uudestaan laitella. Noora sai myös kokemusta pelikaverista kun pleikkarin ohjain kiinnosti niin että vanha ohjain kaivettiin pojan pikkukätösiin, jotta hääkin pääsi pelailemaan. Sitä kun on tavarat laskeutuneet ajan myötä tyttöjen kasvettua katonrajasta takaisin maanpinnalle ja pöydilläkin on voinut olla kyntteliköt rauhassa. Kunhan vauva syntyy ja liikkeelle lähtee, varsinkin ylöspäin pyrkiessä, täytynee taas tavarat nostella ylemmille hyllyille. Äkkiä sitä unohtanee mihin kaikkeen on varauduttava ikäviltä tapaturmilta. Vaikka ei meillä ole pumpulissa tyttöjäkään kasvatettu. Jos on kolahtanut niin on vain tuumailtu että siittä kohdasta on kovempaa tekoa.

Mutta nyt lähden keittämään lisää kuumaa vettä ja juomaan lisää lämmintä kotimehua, tuntuu tepsivän tuohon kurkkuun, kun pystyy jo nielemäänkin irvistämättä :)