Sisko Ruotsin puolelta oli laittanut kommentteihin nootin kun en ole kirjoitellut kuulumisia pitkään aikaan. No tässä niitä nyt olisi...
Normaali arkihan täällä pyörii. Tytöt käyvät koulussa ja minä ja Mika töissä. Lyhyesti ja ytimekkäästi... :)  Talvi on tullut tänne pohjoiseen ja sen myötä myös pakkanenkin, vai menisikö se toisin päin? Syysloma aikana täällä pohjoisessa oli tuiskuttanut lunta ihan kunnolla. Kun me syyslomareissulta palauduimme kotosalle kaivettiin lumikola ensimmäisenä esiin varastosta. Hyvä että pihalle päästiin autolla. Toiset sanoivat että nämä lumet eivät ole vielä pysyvät mutta kyllä ne tuntuu edelleen olevan maassa. Meidän Veeti ainakin tykkää. Lumen tulon jälkeen kaverilla on ollut virtaa niin että lenkillä meikäläinen saa laittaa melkein juoksuksi. Pihalle kun päästetään on Veetiä vaikea saada sisälle. Tuntuu siltä että kaveri on unohtanut kevätlumen johon tutustui pikkupentuna. No jokainen vuodenaika tuo omia iloja ja talvessa se on lumi.

Tytöt ovat tosiaan käyneet koulussa, sairastumisiakaan ei ole ollut joten ahkerina ollaan oltu. Ida on piristynyt koulun suhteen syksyisen alkukankeuden jälkeen. Kokeita on ollut melkein kaikista aineista ja hyvin on mennyt. Ensi viikolla on ensimmäinen uskonnonkoe ja siihen sitten alkavana viikkona luetaan. Mika oivalsi että äitihän voi opettaa uskontoa kun sitä tekee työkseenkin. :) Heh-hee! Koulumatkat ovat kuitenkin entiseen malliin paljon puhuttu aihe. Neiti kun ei ole kovin innokas kävelijä, eikä potkurillakaan pääse kuulema lujaa ja pyörällä voi liukastua. Se mieleinen kulkutapa olisi autokyyti...mutta sitä kun ei ole tarjolla kaikkina päivinä. No kahdeksan aamuina olen luvannut kuljettaa aamulla autolla samalla kun itsekin  lähden töihin.

Noora on myös piristynyt eskarissa Kristiina-open mielestäkin. Syksyllä oli ujoutta ilmassa eikä Noora innostunut mistään mitä oli ehdotettu. Nyt on kuitenkin toisin ja hommia tuntuu olevan välillä liiaksikin... neidin mukaan. Kauan kaivattuja kotiläksyjäkin on tullut. Ovat harjoitelleet A,I ja U -kirjaimia. Saanan kanssa ovat innostuneet myös käymään kahtena iltana viikosta koululla liikuntakerhossa. Minä kuljetan tiistaisin tyttöjä ja Marita perjantaina, tasapuolisesti. Kyllä pitää alkaa myöntämään että lapsukaiset kasvavat isoksi... uusia ystäviä, erilaisia menoja ja harrastuksia alkaa ilmaantua eivätkä kotona paljoa viihdy niin kuin tänään. Oli vesirallia, kaverin synttärit... kotona ei neidit paljoa viihtyneet.

Idalle tuli soitto musiikkiopistolta. Viulunsoiton opettaja, Jari soitteli ja kyseli olisiko Ida innostunut vielä viulunsoitosta. Neitihän kävi keväällä semmoisella viulunsoiton alkeiskurssilla ja kävi musiikkiopiston pääsykokeissa, mutta ei päässyt läpi. Jarin mielestä Ida ei ollut pääsykokeissa oma itsensä  ja tarjoutui antamaan neidille yksityistunteja.  Ja taloudellista ongelmaa ei tule, hinta laitetaan kuulema minimiin. Mikä se sitten on, en tiedä vielä. Päätimme miettiä jonkin aikaa ja ilmoitella sitten Jarille päätöksemme. Idahan innostui heti, mutta muistutimme että koulunkäynti on kuitenkin ensimmäinen mikä pitää aina hoitaa ensin. Tämä viikko on nyt katseltu ja ihan reippaasti on mennyt, vähemmän kätinää läksyjen kanssa.

No niin tässä oli pieni vastaus systerin kommentteihin :) Hengissä ollaan ja sätkytellään eteenpäin päivä kerrallaan. Terkkuja kaikille tutuille, jotka vierailette sivuilla.