Sisko Ruotsin puolelta oli laittanut kommentteihin nootin kun en ole
kirjoitellut kuulumisia pitkään aikaan. No tässä niitä nyt olisi...
Normaali arkihan täällä pyörii. Tytöt käyvät koulussa ja minä ja Mika
töissä. Lyhyesti ja ytimekkäästi... :) Talvi on tullut tänne
pohjoiseen ja sen myötä myös pakkanenkin, vai menisikö se toisin päin?
Syysloma aikana täällä pohjoisessa oli tuiskuttanut lunta ihan
kunnolla. Kun me syyslomareissulta palauduimme kotosalle kaivettiin
lumikola ensimmäisenä esiin varastosta. Hyvä että pihalle päästiin
autolla. Toiset sanoivat että nämä lumet eivät ole vielä pysyvät mutta
kyllä ne tuntuu edelleen olevan maassa. Meidän Veeti ainakin tykkää.
Lumen tulon jälkeen kaverilla on ollut virtaa niin että lenkillä
meikäläinen saa laittaa melkein juoksuksi. Pihalle kun päästetään on
Veetiä vaikea saada sisälle. Tuntuu siltä että kaveri on unohtanut
kevätlumen johon tutustui pikkupentuna. No jokainen vuodenaika tuo omia
iloja ja talvessa se on lumi.
Tytöt ovat tosiaan käyneet
koulussa, sairastumisiakaan ei ole ollut joten ahkerina ollaan oltu.
Ida on piristynyt koulun suhteen syksyisen alkukankeuden jälkeen.
Kokeita on ollut melkein kaikista aineista ja hyvin on mennyt. Ensi
viikolla on ensimmäinen uskonnonkoe ja siihen sitten alkavana viikkona
luetaan. Mika oivalsi että äitihän voi opettaa uskontoa kun sitä tekee
työkseenkin. :) Heh-hee! Koulumatkat ovat kuitenkin entiseen malliin
paljon puhuttu aihe. Neiti kun ei ole kovin innokas kävelijä, eikä
potkurillakaan pääse kuulema lujaa ja pyörällä voi liukastua. Se
mieleinen kulkutapa olisi autokyyti...mutta sitä kun ei ole tarjolla
kaikkina päivinä. No kahdeksan aamuina olen luvannut kuljettaa aamulla
autolla samalla kun itsekin lähden töihin.
Noora on
myös piristynyt eskarissa Kristiina-open mielestäkin. Syksyllä oli
ujoutta ilmassa eikä Noora innostunut mistään mitä oli ehdotettu. Nyt
on kuitenkin toisin ja hommia tuntuu olevan välillä liiaksikin...
neidin mukaan. Kauan kaivattuja kotiläksyjäkin on tullut. Ovat
harjoitelleet A,I ja U -kirjaimia. Saanan kanssa ovat innostuneet myös
käymään kahtena iltana viikosta koululla liikuntakerhossa. Minä
kuljetan tiistaisin tyttöjä ja Marita perjantaina, tasapuolisesti.
Kyllä pitää alkaa myöntämään että lapsukaiset kasvavat isoksi... uusia
ystäviä, erilaisia menoja ja harrastuksia alkaa ilmaantua eivätkä
kotona paljoa viihdy niin kuin tänään. Oli vesirallia, kaverin
synttärit... kotona ei neidit paljoa viihtyneet.
Idalle tuli
soitto musiikkiopistolta. Viulunsoiton opettaja, Jari soitteli ja
kyseli olisiko Ida innostunut vielä viulunsoitosta. Neitihän kävi
keväällä semmoisella viulunsoiton alkeiskurssilla ja kävi
musiikkiopiston pääsykokeissa, mutta ei päässyt läpi. Jarin mielestä
Ida ei ollut pääsykokeissa oma itsensä ja tarjoutui antamaan
neidille yksityistunteja. Ja taloudellista ongelmaa ei tule,
hinta laitetaan kuulema minimiin. Mikä se sitten on, en tiedä vielä.
Päätimme miettiä jonkin aikaa ja ilmoitella sitten Jarille päätöksemme.
Idahan innostui heti, mutta muistutimme että koulunkäynti on kuitenkin
ensimmäinen mikä pitää aina hoitaa ensin. Tämä viikko on nyt katseltu
ja ihan reippaasti on mennyt, vähemmän kätinää läksyjen kanssa.
No niin tässä oli pieni vastaus systerin kommentteihin :) Hengissä
ollaan ja sätkytellään eteenpäin päivä kerrallaan. Terkkuja kaikille
tutuille, jotka vierailette sivuilla.
lauantai, 11. marraskuu 2006
Kommentit