Meille kun tulee niin ensimmäisenä voi törmätä nukkuvaan kissaan. Lillani on löytänyt uuden nukkumapaikan, pikkueteisen naulakon päällä olevan korin, jossa on lasten pipoja ja käsineitä. Ihmettelimme taanoin miksi kissa maukuu eteisessä. Tämän jälkeen saattoi toisinaan kuulua kolinaa kun hengarit kolisivat. Eikä ihmekään kun kisu loikkii hyllylle nukkumaan. Tämänkin päivän Lillan on nukkunut koko päivän korissa, välillä käynyt hiekkalaatikolla tai ruokakupilla. Oven auetessa kissa nostaa hieman päätään katsoakseen kuka tulee tai menee, mutta jatkaa samantien untenmaille.

Voi kun itselläkin olisi yhtä hyvät unenlahjat kun noilla meidän nelijalkaisilla. Viime yönäkin uni tietty katkesi kun Uffe heräsi, joka on ihan itsestään selvyys kun on syönninaika. Mutta sitten kun poikakin on kuivitettu, syötetty ja nukahtanut, äiskä makoilee sängyssä katsellen kattoa. Uni ei välttämättä heti tule eikä kyllä kehtaa keskellä yötä lähteä liikkeellekään, heräävät vielä muutkin talon asukkaat. Uffen kanssa on ollut myös syönnin jälkeen pientä kärttyilemistä. Kaveri kun on hieman huono päästelemään ilmoja pihalle, joten niiden kanssa sitten kipristellään, kunnes vaipasta kuuluu töräys. Sen jälkeen onkin pojan ilme näkemisen arvoinen, niin helpottuneen näköinen ja huulet törröllään.

Muistan että Idan kanssa oli ihan samanlailla kipristelyä syönnin jälkeen, mutta se johtui äidinmaidonkorvikkeesta, joka ei soveltunut neidin mahalle. Uffe ei korviketta saa, vaan on ihan rintamaidolla, tosin tuttipullosta syötettynä. Imettäminen kun on aina ollut meillä ongelmallista, joten miksi kiusata lasta kun maidon voi saada helpomminkin ilman itkujakin. Tärkeintä minusta on että poju saa mahan täyteen eikä tarvi nälkäänsä itkeä.

Pojat päikkäreillä