Niin on viikko vierähtänyt jälleen ja mitä kaikkea mahtuukaan noihin päiviin. Päälimmäisenä mielessä on varmaan eilinen päivä, kun meidän Ida kävi elämänsä ensimmäisen kerran discossa. Torstaina neiti tuli illalla sisälle ja tuli kysymään pääseekö hän Hetan kanssa lauantaina pidettävään discoon Myötätuuleen. Se oli kuulema tarkoitettu 9-12 vuotiaille. No mikäpä me olemme kieltämään, kun neiti on tällä viikolla hoitanut koulunkäynninkin hyvin. Tehnyt läksyt reippaasti ja huolehtinut läksyt jopa kotiakin saakka. Apuna siinä on varmaan ollut kun Heta on parina päivänä ollut meillä tekemässä läksyjä Idan kanssa. Torstaina Ida ei laittanut yhtään vastaan kun kehoitin hajoittelemaan englannin sanoja seuravan päivän sanakokeeseen. Yleensä tästä on noussut melkoinen show. Tästä kaikesta johtuen päätimme päästää neidin kavereiden kanssa pitämään hauskaa. Ja sitä kuulema oli ollut. Säikähdimme kyllä että jotain on sattunut kun kesken discon Ida soitti minulle. Mutta hän halusikin ilmoittaa että kaikki ok ja täällä on kivaa.
Discon jälkeen tytöt tulivat meille "jatkoille", joten koko illan meillä kuului hihitystä ja se jatkui tänä aamunakin. Heta nimittäin jäi meille yöksi ja kun kolme tyttöä sulloo yhteen huoneeseen nukkumaan, niin voi arvata vain kuinka monta kertaa sain käydä kehoittamassa nukkumaanmenosta.

Eilen oli myös hieman yllätysten päiväkin, sillä yks-kaks päätimme laittaa olohuoneen päätyseinän uuteen uskoon. Ajatus on kyllä muhinut päässämme hiihtolomasta lähtien kun näimme Jaanan ja Simon olkkarin Lapinlahdella. Värikoodi napattiin heti mukaan ja sen avulla saimme eilen kaupasta oikean väristä maalia ja nyt tuo seinä on kaikkea muuta kuin valkoinen. Äiti kävi illemmasta ja tuumasi ensimmäisten vetojen jälkeen että maali on hyvän värinen, mutta vie aikansa ennen kuin silmä tottuu.
Perinteiseen tapaan kun yhden kohdan laittaa uusiksi haluaisi hommaa jatkaa lisää. Eli kun yksi seinä on nyt laitettu, pitäisi muutkin seinät laittaa uuteen uskoon. Mutta maltti on valttia, sanoo pankkikorttikin.


Illalla kun paikat oli kondiksessa ja kaikki nukkumassa, meikäläinen levitti pitkästä aikaa atc-tavarani keittiönpöydälle. Viimeeksi kortteja olenkin tehnyt ennen pääsiäistä, joten aika olikin jo.  tosin aikarajakin lähestyy, sillä osallistuin Hiekkaoliivin atc-vaihtoon ja ensi viikolla pitäisi kortit lähettää. vaihtoystäväni kortit saapuivat jo loppuviikosta, joten nolostuttaa kun omat ovat vasta nyt valmiit ja odottelevat huomista postittamista. Uutena minulle tuossa vaihdossa oli mini-atc, joka tosin oli ihan kiva vaikka onkin aika pieni korttikoko.

Mutta nyt lähden tyjentelemään hyllyjä ja siirtelemään huonekaluja, sillä olkaari vaatii nyt hieman uutta näkökulmaa uuden seinän lisäksi. Kunhan lopputulos on valmis pistän kuvan näytille.