Täällä sitä huhuillaan.... hengissä ollaan, vaikkei täällä blogissa olekaan ilmineerattu yhtään. Kirjoittaja on ottanut "hieman" ommaa lommoo ja jättänyt päivittämisen.
Arkisen aherruksen parissa on pyöritty meidän mökissä. Kevät on tullut, vaikka hieman vilpoisan tuntuinen, mutta edistystä kuitenkin kun maa on sulana ja hivenen vihertääkin jo. Pihan kevättyöt on tehty, tänään juuri viimeiset ojanpientareet haravoin. Pihlaja-aitakin on saanut kauneusleikkauksen, jos sitä kauniiksi voi sanoa, kun allekirjoittanut sitä oksasaksilla nyhväsi matalemmaksi. En ole koskaan ennen leikannut/saksinut pihlajaa, mutta toisten mielestä on kuulema ihan ok:n näköinen. Meikällä kun tuo multasormi taitaa olla ihan keskellä kämmentä. Viime kesänä alkunsa saanut nurmikko on kyllä näyttänyt pientä elonmerkkiä joka on hyvä juttu. En kuitenkaan siinä ihan täysin mokannut. Vähän jännitti miten se pärjää talven yli. Vielä olisi etupihan seepramännyt kaatamatta. Nä sai jo lähtöpassit viime kesänä ja nyt se aika on tullut. Moottorisaha vaan pitää lainata jotta puut saa matalaksi. En ihan viitsi käsisahalla alkaa kaatopuuhiin. Autot kyllä kannattaa parkkeerata talon nurkan taakse ettei vaan rysähdä vahingossa päälle. :)

Töissä on käyty ja huomenna alkaa kevään viimeiset kerhot, sillä kesä häämöttää nurkan takana ja kesäkerhot sen mukana. Työt minulla jatkuvat Kemin seurakunnassa heinäkuun alkupuolelle saakka, kunnes sitten ilmoittaudun muutamaksi viikoksi työttömäksi. Syksyllä aloitan sitten työt vähän lähempänä ja tutussa paikassa nimittäin kotiseurakunnassani/ entisessä työpaikassani. Tarjosivat minulle kahden vuoden työsopimusta ja minä tietty otin tarjouksen vastaan koska nykyinen työnantaja ei ole syksystä puhunut mitään. No ainakin nyt on kahdeksi vuodeksi töitä tiedossa. Katotaan sitten mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kahdessa vuodessa kun voi ilmaantua eteen vaikka mitä.

Mikalla tuli tällä viikolla seitsemän vuotta täyteen nykyisessä työpaikassa. Ensimmäisen kerran astui Outokummun porteista sisään Nooran 1-vuotis syntymäpäivänä ja nyt kun  neiti täytti 8-vuotta niin Mika "juhli" 7-vuotista työuraansa porttien sisäpuolella. :) Oli tässä tarjottu töitä Mikallekin toisesta firmasta, mutta palkkapolitiikka ei oikein innostanut vaihtoon.

Nooralla oli tosiaan tällä viikolla juhlapäivä. Oikea juhlapäivä oli perjantaina, mutta koska äiskä oli koko päivän aamusta iltaan töissä ei juhli voitu oikeana päivänä tyttären pettymykseksi järjestää. Eilen sitten yhden äivän viiveellä niitä juhlittiin kunnon tyttölauman kera ja mukavaa tuntui olevan. Parhaimpia lahjoja oli kuulema uusi tuliterä polkupyörä, shoppailureissu kummitätin kanssa ja ukin tuoma käsikoru.
Kohta on neitokaisillä koulu loppumassa ja keäloma alkamassa. Niin on taas yksi lukuvuosi koluttu läpi, Ida neljännen ja Noora ensimmäisen. Vastahan nuo polkivat ensimmäistä päivää kouluun uuden kouluvaatteet päällä...
No ei sitä ihan kotia ässitytä, sillä vipinää on jo tiedossa, varsinkin Idalla. Neiti kun on lähdössä ensi kuussa Ouluun uimaseuran kanssa viikoksi rolloilemaan eli uintileirille. Voi kauhistus sentään!!! Tytöstä on epäile etteikö pärjää viikkoa sadan kilsan päässä valmentajien ja toisten uimareiden kanssa, mutta miten minä pärjään kun hermoilen täällä kotosalla. Onneksi siellä voi vierailla viikonloppuna eli leirin puolessa välissä, joten lisävarustuksia voidaan toimittaa ja nähdä kuinka uimarit pärjää. Jaaaa... miksei sitä voisi samalla käydä hieman shoppailemassakin?

Mutta nyt lähden kuitenkin etsimään hyvää asentoa sohvan nurkasta kun illan elokuva alkaa...