Kokeilin konetta aukaistessani onko eilen lisäämäni kuvat Veetistä ilmestyneet blogiin ja yllätys, yllätys, siellä ne olivat. Eilen tallentelin kuvia, mutta jostain kumman syystä ne ei näkynyt blogissa. Mutta onneksi kuitenkin tänään näkyi. Joten Veetin blogissa on kuvia koiruliinistä pikkupentuna. Lisääkin laittelen kunhan kerkeän. Eilen olisin laittanut lisää kuvia, mutta meni mielenkiinto kun ohjelmassa oli jotain häikkää. Tää on tätä nykyaikaa! Mitä tapahtuukaan jos tietokoneet kaatuisivat??? En halua edes ajatella mitä kaikkea voisikaan..... :(

No niin, tämäkin päivä  aloitettiin uimisella. Uimahallin auetessa kello kymmenen, olimme tyttöjen kanssa jonottamassa samantien kassalle. Onneksi menimme varhain, sillä kun lähdimme kahden tunnin jälkeen pois, oli uimahalli aivan pakissa ihmisistä. Saimme vapaasti uiskennella keskenämme, porealtaassa ei ollut muita kun me kolme. Pikku hiljaa ihmisiä alkoi virrata lisää. Kahdentoista maissa ei tosiaan kannata uimaan suunnistaa, jos meinaa saada jonkun verran uimistilaa.
Noorakin uskaltautui uimaan ilman delfiini-kelluketta. Haluaa kuulema oppia uimaan ilman kellukkeita ja hyvin menikin. Sukeltelikin syvässä altaassa, mutta kyllä saa hoksottimet olla hereillä koko ajan. Ida painelee menemään ihan omia teitä, miloin on hyppäämässä hyppyristä, laskemassa mäkeä tai sukeltelemassa. Sukeltaminen taitaa ollakin mieluisinta uimisessa.

Tänään marraskuun 26. päivänä onkin ollut oikein talvinen ilma... puut heiluvat siihen malliin, että jos lehtiä olisi oksissa, ne lentäisivät samantien pois. Ja mitäpä muutakaan sataa kuin vettä. Niin että erittäin talvinen ilma, pah! Voi kun tulisikin lunta, koirakin pysyisi hieman puhtaampana. ( Joo, joo, systeri Ruotsissa nauraa nyt makeasti kun muistelee mitä sanoikaan vaalean koiran ja syyskelien yhdistelmästä !) Eilen illalla kävimme Veetin kanssa lenkillä Pölhön koululla saakka ja takaisin tultiin penkkoja pitkin, jotta kaveri sai juosta vapaana. Mutta se ilo ja riemu, kun tulimme kotipihalle ja pihavalot räpsähtivät päälle. Mietin mihinköhän se meidän vaalea koira olikaan hävinnyt lenkin aikana. Veetikin tietää mihin sitä suunnistetaan rapakeli-lenkin jälkeen... pesuhuoneeseen, mutta päättipä pistää stopin ovelle. Siinä sitä sitten seisottiin, tai siis toinen osapuoli istui, minä pesuhuoneen puolella ja Veeti käytävällä ja katteltiin toisiamme. No lopulta pääsimme pesulle ja lopputuloksena oli taas puhtoinen, vaalea kultsu.
Noora pesi Veetille leluksi illalla tyhjän limpparipullo ja sen perässä sitä sitten juostiin, niin että matot olivat rullalla.