Kokeilin konetta aukaistessani onko eilen lisäämäni kuvat
Veetistä ilmestyneet blogiin ja yllätys, yllätys, siellä ne olivat.
Eilen tallentelin kuvia, mutta jostain kumman syystä ne ei näkynyt
blogissa. Mutta onneksi kuitenkin tänään näkyi. Joten Veetin blogissa
on kuvia koiruliinistä pikkupentuna. Lisääkin laittelen kunhan kerkeän.
Eilen olisin laittanut lisää kuvia, mutta meni mielenkiinto kun
ohjelmassa oli jotain häikkää. Tää on tätä nykyaikaa! Mitä tapahtuukaan
jos tietokoneet kaatuisivat??? En halua edes ajatella mitä kaikkea
voisikaan..... :(
No niin, tämäkin päivä aloitettiin
uimisella. Uimahallin auetessa kello kymmenen, olimme tyttöjen kanssa
jonottamassa samantien kassalle. Onneksi menimme varhain, sillä kun
lähdimme kahden tunnin jälkeen pois, oli uimahalli aivan pakissa
ihmisistä. Saimme vapaasti uiskennella keskenämme, porealtaassa ei
ollut muita kun me kolme. Pikku hiljaa ihmisiä alkoi virrata lisää.
Kahdentoista maissa ei tosiaan kannata uimaan suunnistaa, jos meinaa
saada jonkun verran uimistilaa.
Noorakin uskaltautui uimaan ilman
delfiini-kelluketta. Haluaa kuulema oppia uimaan ilman kellukkeita ja
hyvin menikin. Sukeltelikin syvässä altaassa, mutta kyllä saa
hoksottimet olla hereillä koko ajan. Ida painelee menemään ihan omia
teitä, miloin on hyppäämässä hyppyristä, laskemassa mäkeä tai
sukeltelemassa. Sukeltaminen taitaa ollakin mieluisinta uimisessa.
Tänään marraskuun 26. päivänä onkin ollut oikein talvinen ilma... puut
heiluvat siihen malliin, että jos lehtiä olisi oksissa, ne lentäisivät
samantien pois. Ja mitäpä muutakaan sataa kuin vettä. Niin että
erittäin talvinen ilma, pah! Voi kun tulisikin lunta, koirakin pysyisi
hieman puhtaampana. ( Joo, joo, systeri Ruotsissa nauraa nyt makeasti
kun muistelee mitä sanoikaan vaalean koiran ja syyskelien yhdistelmästä
!) Eilen illalla kävimme Veetin kanssa lenkillä Pölhön koululla saakka
ja takaisin tultiin penkkoja pitkin, jotta kaveri sai juosta vapaana.
Mutta se ilo ja riemu, kun tulimme kotipihalle ja pihavalot räpsähtivät
päälle. Mietin mihinköhän se meidän vaalea koira olikaan hävinnyt
lenkin aikana. Veetikin tietää mihin sitä suunnistetaan rapakeli-lenkin
jälkeen... pesuhuoneeseen, mutta päättipä pistää stopin ovelle. Siinä
sitä sitten seisottiin, tai siis toinen osapuoli istui, minä
pesuhuoneen puolella ja Veeti käytävällä ja katteltiin toisiamme. No
lopulta pääsimme pesulle ja lopputuloksena oli taas puhtoinen, vaalea
kultsu.
Noora pesi Veetille leluksi illalla tyhjän limpparipullo ja sen perässä sitä sitten juostiin, niin että matot olivat rullalla.
sunnuntai, 26. marraskuu 2006
Kommentit