Illemmasta tultiin kotosalle ja mukava oli tullakin kun autolla pääsi suoraan pihaan. Täällä oli kuulema satanut lunta viikonlopun aikana useampi sentti ja aura-auto oli taas kertaalleen pyyhkäissyt meidän liittymän aivan tukkoon. Ukki oli reipastellut ja käynnyt kolaamassa liittymän puhtaaksi. SUUR kiitos ukille!

Aamu meni tavaroita pakkaillessa ja tarkistaesa että kaikki kimpsut ja kampsut ovat lähdössä mukaan. aina olenkin sanonut lähtiessä, että jos jotain jää, se on merkki uudesta vierailusta. Ennen kuin lähdimme kotimatkalle piipahdimme Nooran kummitädin luona Lamminkäyrässä. Sillä olikin Veetille uusi tuttavuus, sillä Mia oli ostanut kaksi kania. Kanit olivat tietysti häkissä ja sekös Veetiä kismitti. Aluksi rupesi haukkua louskuttamaan, mutta lopulta makasi lattialla nokka kiinni häkin reunassa. Kanit tömistelivät ja ottivat äkkilähtöjä mökistään, varmaankin aistien lähellä olevan uhkan, eli meidän Veetiskän. Mutta välillä uskaltautuivat tulemaan ulos mökistä ja tutkimaan tuota HIRVEÄÄ uhkaavaa hirviötä. Veetiskä ei olisi halunut muuta kuin leikkikaverin. :)

Jos minulta kysyittäisiin millainen kotimatka oli, niin vastaisin että erittäin likainen. Rapa/loska/vesi... jotain kuitenkin tiestä lenteli tuulilasille. Takapenkki oli hiljainen, sillä tyttäret nukahtivat jo alkumatkasta. Minä sinnittelin hereillä ja kudoin villasukkaa. Mika ajoi koko matkan, sanoi lähtiessä että hän ajaa kun minä ajoin koko matkan perjantaina tullessa. Loppumatkasta kyllä tuntui että hyppään itse ratin taakse istumaan kun aika kävi pitkäksi.

Kotia tultua oli postilaatikossa iloinen yllätys. Viikolla tilasin Finnstamperin nettikaupasta erilaisia leimasimia ja kukka-minihaaraniittejä. Pitääkin heti alkavalla viikolla koklata ja smalla askarrella muutama atc-kortti. Vaihtojakin on kyselty ja ihan mukavalta kuulostaa, joten ei muuta kuin kortit kehiin. Lapinlahdella kävimme perinteiseen tyyliin Makasiinissä ostoksilla ja sieltä lähti mukaani pino erillaisia tarroja.

Kotosalla ollaan siis ilta oltu ja mattopyykilläkin keretty käymään, sillä eteisen käytävämatto pääsi pesulle Nooran oksennettua siihen. ...KYLLÄ..... Noora alkoi illasta oksentamaan ja kysyi ensimmäisenä joutuuko hän taas sairaalaan niin kuin viime kuussa. Ressukka! Tänä vuonna ei ole kuukauttakaan etteikö Noora oli ollut kipeänä. Tammikuussa viime reissullamme Lapinlahdella Noora oli kuumeessa, helmikuussa neiti sairasti munuaisaltaantulehdusta ja joutui sairaalaan ja nyt sitten maaliskuussa on oksennustaudin vuoro.  Noora vielä tuumasi itse ettei ole syyskaudella sairastanut ollenkaan. Nyt sitten kevätkaudella sairastellaan syksynkin puolesta kunnolla. Mikalla on huominen päivä vielä vapaata, joten minä lähden aamulla töihin. ja kellon raksuttaessa jo aika paljon, taitaa olla minullakin nukkumaan meno aika. Saa nähdä miten sitä jaksaa aamulla varhain herätä kun viikon ajan on nukkunut lähemmäs yhdeksää. Siihen aikaan huomenna olen ollut jo tunnin töissä.