Illemmasta tultiin kotosalle ja mukava oli tullakin kun autolla pääsi
suoraan pihaan. Täällä oli kuulema satanut lunta viikonlopun aikana
useampi sentti ja aura-auto oli taas kertaalleen pyyhkäissyt meidän
liittymän aivan tukkoon. Ukki oli reipastellut ja käynnyt kolaamassa
liittymän puhtaaksi. SUUR kiitos ukille!
Aamu meni tavaroita pakkaillessa ja tarkistaesa että kaikki kimpsut ja
kampsut ovat lähdössä mukaan. aina olenkin sanonut lähtiessä, että jos
jotain jää, se on merkki uudesta vierailusta. Ennen kuin lähdimme
kotimatkalle piipahdimme Nooran kummitädin luona Lamminkäyrässä. Sillä
olikin Veetille uusi tuttavuus, sillä Mia oli ostanut kaksi kania.
Kanit olivat tietysti häkissä ja sekös Veetiä kismitti. Aluksi rupesi
haukkua louskuttamaan, mutta lopulta makasi lattialla nokka kiinni
häkin reunassa. Kanit tömistelivät ja ottivat äkkilähtöjä mökistään,
varmaankin aistien lähellä olevan uhkan, eli meidän Veetiskän. Mutta
välillä uskaltautuivat tulemaan ulos mökistä ja tutkimaan tuota HIRVEÄÄ
uhkaavaa hirviötä. Veetiskä ei olisi halunut muuta kuin leikkikaverin.
:)
Jos minulta kysyittäisiin millainen kotimatka oli, niin vastaisin että
erittäin likainen. Rapa/loska/vesi... jotain kuitenkin tiestä lenteli
tuulilasille. Takapenkki oli hiljainen, sillä tyttäret nukahtivat jo
alkumatkasta. Minä sinnittelin hereillä ja kudoin villasukkaa. Mika
ajoi koko matkan, sanoi lähtiessä että hän ajaa kun minä ajoin koko
matkan perjantaina tullessa. Loppumatkasta kyllä tuntui että hyppään
itse ratin taakse istumaan kun aika kävi pitkäksi.
Kotia tultua oli postilaatikossa iloinen yllätys. Viikolla tilasin
Finnstamperin nettikaupasta erilaisia leimasimia ja
kukka-minihaaraniittejä. Pitääkin heti alkavalla viikolla koklata ja
smalla askarrella muutama atc-kortti. Vaihtojakin on kyselty ja ihan
mukavalta kuulostaa, joten ei muuta kuin kortit kehiin. Lapinlahdella
kävimme perinteiseen tyyliin Makasiinissä ostoksilla ja sieltä lähti
mukaani pino erillaisia tarroja.
Kotosalla ollaan siis ilta oltu ja mattopyykilläkin keretty käymään,
sillä eteisen käytävämatto pääsi pesulle Nooran oksennettua siihen.
...KYLLÄ..... Noora alkoi illasta oksentamaan ja kysyi ensimmäisenä
joutuuko hän taas sairaalaan niin kuin viime kuussa. Ressukka! Tänä
vuonna ei ole kuukauttakaan etteikö Noora oli ollut kipeänä.
Tammikuussa viime reissullamme Lapinlahdella Noora oli kuumeessa,
helmikuussa neiti sairasti munuaisaltaantulehdusta ja joutui sairaalaan
ja nyt sitten maaliskuussa on oksennustaudin vuoro. Noora vielä
tuumasi itse ettei ole syyskaudella sairastanut ollenkaan. Nyt sitten
kevätkaudella sairastellaan syksynkin puolesta kunnolla. Mikalla on
huominen päivä vielä vapaata, joten minä lähden aamulla töihin. ja
kellon raksuttaessa jo aika paljon, taitaa olla minullakin nukkumaan
meno aika. Saa nähdä miten sitä jaksaa aamulla varhain herätä kun
viikon ajan on nukkunut lähemmäs yhdeksää. Siihen aikaan huomenna olen
ollut jo tunnin töissä.
sunnuntai, 11. maaliskuu 2007
Kommentit