Tänään on sitten joka puolella toivoteltu hyvää ystävänpäivää kaikille ystäville. Mekin olemme koko perheen voimin, Veetiä lukuunottamatta askarrelleet kortteja viime viikolla, jotta kerkesimme maanantaina viedä  ne postiin ajoissa. Toivottavasti ovat tänään kilahdelleet postiluukuista sisään.
Tyttöjen kanssa teimme myös viikonloppuna helmistä käsikoruja, joita ovat sitten tänään antaneet kavereille ystävänpäivälahjana. Sanoin etten aijo yhtään lahjaa ostaa, ja jos tytöt haluavat ostaa niin omilla rahoilla sitten. Onneksi keksimme yhdessä pujotella helmistä käsikoruja, jotka olivat kuulema olleet kivoja lahjoja. Nooran kaveri oli pitänyt koko päivän korua kädessä ja aiko piettää vielä yönkin yli.

Tänään on meidän mökissä hieman muutenkin juhlahuuma, sillä tasan kymmenen vuotta sitten katselimme ensimmäisen kerran papan kanssa kirkasta tähtitaivasta Lapinlahdella Portaanpään opiston pihalla. Siinä sitä oli kuulema kikatettu niin että koko opiston piha oli raikunut... ei nyt sentään :) Opiskelukaverit kyllä ihmettelivät seuraavana aamuna pihalta kuulunutta naureskelua iltahämärissä. Siitä se yhteinen taival sitten alkoi ja tässä sitä ollaan. Ja paljon on tapahtunut tuossa ajassa... kaikenlaista :)
Töissä mietin miten viettäisimme tätä "ISOa" juhlapäivää ja siten se kolahti. Muistelin minkälaista se yhteiselo oli silloin opiskeluaikona ja ensimmäisenä tuli mieleen tyhjä jääkaappi ja makaroonipussi. Joten kun pappa puolen yhdentoista maissa hiippailee kotia päin iltavuorosta niin häntä odottaa juhlaillallinen, tai oikeastaan juhlallinen iltapala keittiössä.
Juhlallisen iltapalan menu:

Keitettyä makaroonia
Ruisleipä juustoviipaleella ja italiansalaatilla
Juomana tarjoillaan vettä


Muistuttaa täydellisesti opiskeluajan viikottaista ruokalistaa... Onneksi sain kuitenkin kaksi lämmintä ateriaa koulun ruokalasta, joka oli hieman kattavampi :) No onpahan ainakin muisto kymmenen vuoden takaa.

Tällä viikolla meillä on töissä ollut kuvausviikko ja huh-huh! Onneksi minun osaltani kuvaukset ovat ohi, sillä kerhot ovat olleen sellaista sählinkiä kun on suittu lasten hiuksia ja vaatteita suoriksi, ja yritetty saada lapsia pysymään paikoillaan kuvausten aikana. Eilen oli yksi kolme vuotias poika, joka päätti ettei halua kuvaan. No kun vihdoin saimme houkuteltua kuvaaja luokse ja yhden kuvanoton jälkeen poika karkasi. Ei muuta kuin hakemaan takaisin kuvaushuoneeseen. Poika ei itkenyt vaan päätti etten haluaa kuvaan! Eilen säikähdimme tosissaan kun kuvaaja kertoi olleensa vähällä poistaa vahingossa kaikki päivän aikana otetut kuvat koneelta. Onneksi näin ei kuitenkaan päässyt tapahtumaan. Olisimme joutuneet kuvaamaan uutena ajankohtana kaikki lapset uudestaan. HUH! Onni onnettomuudessa! :)

Meillä on muuten kyllä elelty hiljaista eloa. Kotosalla on oleskeltu ja tämä viikko ainakin pysytty terveinäkin. Viime viikolla minä itse sairastelin oksennustautia, mutta se onneksi meni pian ohi. Tuumasin vain neuvolassa käydessäni ettei tämä nyt ihan taida mennä putkeen. Kun tyttären saa terveeksi niin sitten itse sairastelen. No tämän viikon olen ollut töissä ja toivottavasti pari viimeistäkin päivää, jotta saisin tälle vuodelle kolmannen täyden työviikon merkattua työlistaan. Syyskaudella ei ole sairasteltu yhtään, mutta nyt sitten senkin edestä.

Lopuksi muutama kuva viikkojen varrelta....

394313.jpg

Ystävänpäiväkortteja vuosimallia 2007

394309.jpg

Meidän jätkä töppöset jalassa.. eipä ainakaan palellu tassut :)