Tällä viikolla oli sekä äitipolilla käynti sekä neuvolassa käynti. Tiistaina kävin äitipolilla ultrakontrollissa jälleen istukan takia, ja hyviä uutisia oli kerrottavana. Istukka joka on ollut kohdunsuun edessä on  nyt siirtynyt pois, joten nyt olisi lupa ponnistaa tammikuussa. Hyvä juttu. Vaikka olen sanonut että ihan sama syntyykö tulokas ponnistamalla tai leikkauksella, kunhan kaikki menee hyvin. Painoarvioa oli vähän päälle kahden kilon. Minä kun en noita lukemia niin tarkkaan koskaan mieleeni paina. Puolisen tuntia sain vielä ennen lähtöä pötkötellä käyrässä. Muutama supistuskin tuntui tulevan. Hoitaja kyseli että tunsinko niitä, mutta mihinpä nuo olisivat muuttuneet. Kyllähän nuo tuntee kun pikku hiljaa mahaa alkaa kovistaamaan. Ei tarvinnut edes näytöltä katsoa lukemia kun tiesi milloin supistus tulee.

Perjantaina neuvolassa vierähti aikaa kun paikalla sattui olemaan syksyllä eläkkeelle jäänyt terveydenhoitaja. Oli tullut tuuraamaan nykyistä hoitajaa. Raskausviikkoja oli 32+4 ja hyvin kaikki näyttää ja tuntuu olevan maha-asukilla sekä äiskällä. Veriarvotkin olivat pysyneet samoissa kun viimeeksi eli 109. Parempikin saisi olla mutta hyvä ettei ole kuitenkaan laskenut. Painoa on tullut hieman lisää, joka nyt oli odotettavissakin. Kaikki sanovat että minulla on pieni maha raskausviikkoja ajatellen, mutta selkäkivut ovat sitäkin suuremmat.  Asukki oli ainakin virkeä, sydänääniä kuunnellessa "juoksenteli" karkuun ja potki takaisin kun mahaa hieman paineltiin.

Pikku hiljaa tässä mennään eteenpäin, taaksepäinkään kun ei pääse :)

Suvi kyseli taanoin kommentissaan tiedämmekö kumpi oli syntymässä, tyttö vai poika. Tätä emme ole kyselleet ultrassa, vaan aina ollaan odotettu siihen asti kun ensimmäinen parkaisu kuuluu. Eli jännityksessä elellään tammikuulle saakka. Tyttöjen toiveita jos kuuntelee niin Noora odottelee pikkusiskoa, mutta Ida vastaavasti pikkuveljeä. Hänellä kun on jo pikkusisko, neidin sanoja lainaten.