Arki on palannut taas joulunpyhien jälkeen. Kaupat ovat aukaisseet
ovensa alenmyynteineen. Meillä tosin joulupyhien aikanakaan ei päästy
eroon arjentouhuista kun Mika oli töissä. Onneksi aattona sentään oli
aamuvuoro jotta saatettiin ilta viettää yhdessä. Muutama vuosi sitten
aattona Mikalla sattui olemaan iltavuoro, jolloin meillä oli jouluaato
vietetty aterioineen ja lahjoineen jo puoleen päivään mennessä.
Joulupukki oli silloin käynyt jo yön aikana tuomassa lahjat kuusen
alle. Niitä sitten aukaistiin aamu seitsemän maissa. Työmieskin oli
aamutuimaan Timexin pukupäällä kahvin kera silmän ristissä paketteja
aukomassa. No tämä on tätä vuorotyöntekijöiden elämää ja siihen on
sopeuduttava.
Tapaninpäiväkin meni eilen ja meillä tytöt pääsivät tälle talvelle
ensimmäisen kerran laskemaan pulkalla ja liukureilla mäkeä. Kävivät
päivällä kattomassa onko penkoilla tienpohja lumessa, sillä muualla
ainakin heinät repottavat pitkinä pystyssä. Iltapäivällä kävimme sitten
laskemassa mäkeä, samassa paikassa missä sitä pikkulikkana itsekin on
laskenut. Veetikin pääsi juoksemaan tyttöjen perässä tietä ylös alas ja
kivaa tuntui olevan. Kivointa taisi olla liukurin varastaminen ja kun
Ida yritti asettaa liukuria pepun alle, Veeti repi sitä takaapäin.
Siinä sitä kyykkivät kumpanenkin, toinen hampailla kiinni liukurissa ja
toinen yritti istua liukurin päälle. Törmäsimme samalla naapurin
Aku-koiraan. Olivat samaan aikaan lenkillä, joten koirat pääsivät
telmuamaan keskenään, niin kuin ovat pienestä pitäen leikkineet.
Välillä makasivat nokat vastakkain hengästyneinä, kunnes taas hyörivät
toistensa ympärillä.
Tänään kävimme taas aamusella Veetin
kanssa juoksentemassa Akkunusjoen varrella. Siellä on vanhoja peltoja,
jotka ovat jo pusikoituneet, mutta hyvin on tilaa juosta edestakaisin.
Leikimme piilosta, tosin yksipuolisesti Veeti oli aina etsijänä kun
minä piilouduin aina välilä puskien taakse. Epäreilua piiloutujaa
kohtaan on että hakijalle on hyvät aistit etsimiseen, joten piilopaikka
aina paljastui.
Mika meni tänään ensimmäiseen yövuoroon,
joten päivä oli aikaa kotosalla häärätä. Aika meni tosin autotallissa
autoja kunnostaessa reissua varten. Olemme vuoden vaihteeksi lähdössä
Lapinlahdelle ampumaan raketteja. Birgin poppoo on joulun ajan ollut
mummolassa, joten toivottavasti kerkeämme nähdä heidän ennen kuin
lähteä kotimatkalle.
Ida on tänään ollut potilaana, kun
aamupäivästä iski migreeni päälle. Monta tuntia tyttö nukkuikin peiton
alla, mutta virtaa tuntui olevan entistä enemmän kun olotila koheni. En
tiedä mistä migreeni aina tulee. Toiset sanovat sen olevan
perinnöllistäkin. Näössä neitillä ei ainakaan ole mitää vikaa, se
tutkittiin kesällä kun käytin optikolla näöntarkastuksessa.
Oksentaminenkaan ei auta, niin kuin joillakin. Minulla itselläkään ei
oksentaminen jelppaa ollenkaan, mutta kun saa särkylääke annoksen
otettua ja hyvän nukkuma-asennon, niin pikku hiljaa olo kohenee. Syksyn
aikana Idalla onkin migreeni yleistynyt, joten pitää ottaa yhteyttä
terveydenhoitajaan niin kuin taannoin kehottivat, jos päänsärkyä alkaa
ilmestyä useammin. Jonkunlaisesta lääkityksestäkin oli silloin puhetta.
Tähän menessä on särkylääke tepsinyt.
Minulle iski tänään
kutomisvimma. Ja kun alkuun pääsee niin ei osaa lopettaa, sama kuin
palapelin tekemisessä. Toisen sukan sain melkein valmiiksi tehtyä. Ohje
jonka löysin oli vaan hieman monimutkikas tälläiselle "peukalo keskellä
kämmentä" -tyyppiselle käsityöläiselle, joten kudonnan edistyessä
soveltelin ohjetta oman muistin mukaisesti. Toivottavasti muistan
sovellutukset myös toista sukkaa kutoessa, jotta ne edes hieman
muistuttaisivat toisiansa. Käsialani on löysän puolesta, mutta ei
onneksi niin löysää kuin ala-aste iässä. Koulussa kutomani sukat olivat
sen kokoiset, että vasta aikuisiällä (jos sitä nyt vieläkään siinä
iässä ollaan) sopivat jalkaan. Tosin olivat entiset sukat sen jälkeen
kun taloomme muutti villasukkia rakastava hännänheiluttaja. No jostakin
se on aina aloitettava ja siinäpä se taito karttuu kun sitä tekee. Eli
vanha sanonta pätee edelleen: harjoittelu tekee mestarin. En nyt tiedä
tuleeko ihan mestaria, mutta varpaita lämmittäviä villasukkia ainakin.
Kutomisvimma kun iski niin päätin seilailla netissä etsiskelemässä erään pipon
ohjetta. Näin tälläisen pipon joulun alla yhdellä meidän kerholaisella
ja ihastuin siihen ensisilmäyksellä. Tänään sitten löysin ohjeen ja
jotta en sitä hukkaa laitan sen tänne muistiin.
keskiviikko, 27. joulukuu 2006
Kommentit