Täällä sitä ollaan taas. Hommat tälle päivälle on tehty ja punkka odottaa seinän takana. Tänään en kyllä venytä nukkumaan menoa, sillä aamulla herääminen tekee tiukkaa. Eilen uhosin meneväni ajoissa nukkumaan, mutta  jämähdin nettiin seilaamaan blogeja. Meinaa tuo systerin harrastus tarttua minuunkin ja siihen vierähtää mooonta tuntia.

No aamu kuitenkin starttasi herätyksen soittoon. Muutaman torkun jälkeen pomppasin ylös kun huomasin kellon tikittävän vauhdilla eteenpäin. Alkuviikosta ei tarvinut huolehtia kuin itsensä tienpäälle aamusta, kun Mika oli kotosalla. Tänään kuitenkin piti viedä muksut koululle ja keretä itsekin töihin. Tänään päätin antaa Nooran kasvaa hieman itsenäisemmäksi päästämällä tyttären menemään yksin eskariin sisälle. Tähän mennessä olen aina saattanut neitokaisen perille asti, mutta nyt päätin jättää pihalle. Pikku hiljaa kai sitä on päästettävä irti nuorimmaisesta ja myöntää että lapset kasvavat ;)

Tänään autoilin ja oudolta tuntui hypätä ratin taakse kun alkuviikon on tepastellut pitkin Keminmaata. Äkkiä siihen kyllä sopeutui. Taitaa olla taito verrattavissa pyörällä ajamiseen. Kun kerran oppii... ja sitä rataa. Huomasin kuitenkin olevani kellon kanssa parempi kaveri kävellessäni työmatkan. Autolla ajaessa sitä tahtoo jättää lähdön aina viime tinkaan ja sitten onkin KIIRE, kuten minulla aina. Tapanani on aamusella tehdä kaikkea sellaistakin mitä voisi jättää kiireessä vaikkapa illaksi, kuten pyykkien viikkaaminen telineestä, vessan pesu, tiskikoneen tyhjennys jne... Lopputulos on ainainen hoppu!

Töissä on kuitenkin oltu ja kierrelty eskareissa arkipyhäkoulun merkeissä. Kotiakin pääsin kolmelta, jolloin hain Idan mummolasta. Mummi oli napannut tyttären kyytiin samalla kun haki Joni vierailemasta  koululta. Kivaa oli kuulema ollut ja tehtäviä Joni oli myös saanut tehdä. Eipä mennyt loma hukkaan! :) Vitsi! Olen kyllä aina ollut huono kertomaan vitsejä, joten nauraakaa nyt edes hieman mun mieliksi. PLIIS!  Muksut olivat käyneet mummin kanssa kirjaostoksilla pääkirjastossa. Jokaiselle oli löytynyt jotain luettavaa, jopa Noorakin sai tuliaisia kun Idan kanssa ajelimme kotosalle. Noora kyllä sanoi kuitenkin että haluavansa käydä siellä myös kirjastossa, joten ei auta kun joku päivä lähteä shoppailemaan kirjastosta vanhoja kirjoja. 3 eurolla oli mummi ostanut korillisen kirjoja. Ei paha!

Meikäkin on innostunut lukemaan pitkästä aikaa ja ahkerasti olemme vierailleen joka viikko keskiviikkoisin Pajukujalla kirjastoautossa. Ei siellä ole meidän lisäksi ollut kuin yksi sama tyttö viereisestä kerrostalosta. Aika vähäinen käyttäjämäärä Pajukujan pysäkillä, mutta ei haittaa kunhan vaan aina pysähtyy. Olen lukenut Enni Mustosen Koskivuori -sarjaa. Viisiosaisessa sarjassa keskeisinä henkilöinä ovat kahden suvun yhteiskunnallisesti eri tasoilla toimivat vahvat naiset, jotka joutuvat tekemään omia ratkaisuja. Kirjojen taustalla on itsenäisen Suomen historia ensimmäisestä vuosikymmenestä aina 1960-luvulle asti.Olen lukenut jo sarjan Verenpisara ikkunalla ja Ruiskukkaseppele -kirjat. Nyt on kolmas romaani, Kielon jäähyväiset, luettavana. Meikä kun sattuu vaan olemaan sitä sortin lukija, että uppoudun kirjaan niin että en saa muuta päivän aikana tehdyksi. Kun kerran aloittaa niin loppuun on luettava.

Tänään en kirjaan tarttunut, vaan päätimme Mikan kanssa katsoa Joulupukin tuoman leffan. Pukki oli kyllä saanut hieman apuja Ruotsin puolelta ja niinpä lähetänkin terkkuja systerille Enköpingin suuntaan. Oli nimittäin aika hyvä leffa ja jotenkin koskettavakin. Leffan alussa aloin miettiä että elokuva tunnustaa jotenkin tutulta. Niinpä kysäsin Mikalta onkohan meistä tehty leffa. :)
Leffan nimi on The Break-up ja päänäyttelijöinä oli Jennifer Aniston ja Vince Vaughn. Kannattaa katsoa! En ole mikään ammattikriitikko, mutta mun mielestä ihan katsottava. Välillä nauratti ja välillä tuli tippa silmään :)