Joulun aika etenee mahat pullollaan. Joulu on onneksi kerran vuodessa, joten kai sitä on luvallista syödä mahan täydeltä. Sitä on tosin jatkunut tässä jo muutaman päivän eikä loppua näy vielä, sillä jääkaapissa ei paista vielä valo. Takahuoneen jääkaapista on onneksi saatu siirrettyä jo syötävät keittiöön. Siellä ei ole enää kuin pöydällä piparit, tortut ja Mikan joululahjaksi saamat suklaat. Nam!


Pukki oli aattona käynyt vierailemassa, mutta harmikseen tyhjässä talossa. Ei edes Veeti ollut kotosalla, sillä olimme penkoilla tyttöjen ja Veetin kanssa lenkillä. Mikakin sattui tulemaan juuri kotia kun mekin tulimme pihalle. Iida mietti matkalla että jos joulupukki käykin sillä aikaa kun olemme ulkona ja päätti tarkistaa olohuoneen ikkunasta kurkkimalla. Kyllä neidille tuli kiire sisälle kun näki kuusen alla olevat lahjat. Hyvä että malttoivat riisua eteisessä ulkovaatteet, kun niin kova kiire oli lahjoja aukaisemaan. Olihan siellä paketteja kaikille, niin pientä kuin isoakin. Veetiki sai paketteja näin ensimmäisenä jouluna, ja ylpeänä, häntä pystyssä kantoikin luupakettia sohvan ympäri. Hienoja lahjoja kaikki saivat ja suurkiitos siittä kaikille tontuille, jotka ovat joulun kiireissä ahertaneet.

Lahjojen aukaisun jälkeen oveen koputettiin ja mummi tuli vierailulle. Mika ja mummi olivat aaton ahertajat, molemmat olivat töissä aamusta. Mutta nyt kun olimme kaikki koolla saatoimme istahtaa pöydän äärelle nauttimaan jouluateriasta. Silmät söivät enemmän kuin mitä maha nieli, mutta siittä huolimatta suu kävi koko ajan ja ihan iltaan asti. Niin kuin alussa sanoin, joulu on vain kerran vuodessa...

Joulupukki oli vahingossa jättänyt väärään osoitteeseen muutamia paketteja, joten Terhi, Aki ja Zella toimivat aputonttuina ja toimittivat iltasella paketit oikeaan osoitteeseen. Noora sai topparatsastushousut ja Ida fleeceratsastustakin. Minä sain toisen 1000 palan palapelin, joten tekemistä riittää ja Mika lisää suklaata. Nyt onkin papalla syömistä. Veetikin sai lisää pikkuluita, mutta mielenkiinto taisi olla  ihan muualla kuin paketissa, varsinkin kun ympärillä pyöri Zella.

Joulupäivä meni hujauksessa, ainakin minusta tuntui. Olen istuskellut keittiön pöydän äärellä tiiviisti palapelin parissa. Tytöt kyselivät välillä jaksanko tehdä koko palapelin ja Mika kysy illalla meinaanko tehdä sen kerralla valmiiksi. Taitaa tuo kokoaminen olla minulla sama kuin kirjan lukeminen. Kerran kun aloittaa ei osaa sitten lopettaa.
Tytöt ovat touhunneet aattona saamien lahjojen parissa. Beethoven 4 -leffa on varmaan katsottu pariin otteeseen jo. Tarroja on tehty tarrakoneella ja pinssejä pinssikoneella. Witch-kirjan sivut ovat kääntyilleen ja magneettitikuilla ja pallolla rakenneltu mitä hienompia taideteoksia. Uusia villasukkiakin pääsivät testaamaan kun piipahtivat hieman happihyppelyllä ulkosalla.
Veetin kanssa me kävimme myös lenkkeilemässä parin tunnin ajan. Aika vierähti niin äkkiä että meinasi Mika myöhästyä töistä. Pahoitteluni :(   Innostuimme Veetin kanssa juoksentelemaan ja leikkimään piilosta metsässä Akkunusjoen toisella puolella. Kävelimme myös lentokentän verkkoaidan vierellä ja yhtäkkiä huomasin että koira onkin verkon toisella puolella. Verkkoaidasssa oli koiran mentävä sopiva reikä joten Veeti pääsi vierailemaan lentokentän "pihalla". Onneksi lentoasemalle ja radalle oli kuitenkin matkaa :) 

Tänään on aika hieman siivoskella joulun pölyjä pois ja käydä ruokaostoksilla (hah-haa). Pitäisi varmaan miettiä jotain muuta ruokaa välillä, sillä tytöillä ainakin tuntuu kinkku jo tulevan korvista ulos, jos sitä vielä tarjoaa. :)