Tänään oli sitten viimeinen koululaisten kesälomapäivä ja sen kyllä huomasi. Naapurin lapsetkin olivat tulleet kotia reissuista eikä meidän lapsukaisia paljon kotosalla näkynyt. Välillä ilmoittelivat missä ovat ja syömässä kävivät. Nooran kaveri, samanikäinen, oli saanut kännykän ja sillä sitten soiteltiin ja kyseltiin missä olet, koska tulet. Kaupungissa asioinnin jälkeen Pajukujan risteyksessä soi takapenkillä puhelin ja Noora vastasi ja selitti kaverille tarkoin missä kohdin kotimatkaa olimme tulossa: " Me käännytään nyt ja ajetaan pitkään suoraan, pysähdyttiin nyt ja ajetaan vähän matkaa, nyt me käännyttiin pihalle, nyt me ollaan kotona, heippa."  =)
   Kemissä käytiin hoitamassa minun sairaspäiväraha-asioita ja kotia tultaessa olipaljon viisaampi tunne kuin aamulla herätessä. Piti täyttää lomaketta ja selittää palkkatuloja jne... Lopuksi kävin vielä viemässä seurakuntaan taloustoimistoon yhden lomakkeen täytettäväksi. Tuttuja kasvoja tuli vastaan, kirkkoherrasta lähtien.  Tuli tuntu että voisin lähteä jo toisaalta töihinkin. Mutta nyt on vaan oleskeltava kotosalla sairaslomalla. Tosin  kuulin ilouutisen, varsinkin pankinjohtajaa riemastuttavan uutisen =), että meikäläisellä saattaa työt jatkuakin joulun jälkeen puolella vuodella. Eli olisin töissä ensi kesään asti. Lastenohjaaja jonka sijaisena olen toiminut vuodesta 2005 lähtien on hakemassa vielä virkavapaata hoitovapaan jatkeeksi. Hyvä juttu vain meille =) No, varmaa tietoa ei asiasta ole vielä ennen kuin kirkkoneuvosto tekee päätöksen. Odotellaan siihen saakka...
    Lapset eivät tosiaan tänään paljoa kotosalla näyttäytyneet, joten mökissä oli välillä hieman hiljaistakin. Mika laitteli ukin kanssa antennihommia uusiksi ja lähellä oli ettei meillä illalla oltaisi telkkarista katseltu mitään, niin heikkoa signaalia ruudussa välillä näytti olevan. Minäkin ahkeroin jonkun verran kotiaskareiden parissa, tosin välillä levähdellen. Imurikin taisi hieman heilahtaa, mutta Mika lopetteli urakan kun minulta "kunto petti".
    Siskon poppoo Ruotsin puolelta ilmoittivat ilouutisen: he pääsevät muuttamaan uuteen asuntoon ensi launtaina. Eli "mökkeily" olisi tältä erää ohitse, eikä sisko-kulta aikonut vähään aikaan kuulema mökkeillä. Hyvä juttu ja Onnex olkoon !!!
    Illalla alkoi meidänkin mökissä olla pientä kutkutusta vatsan pohjalla, tosin ei minulla =) Nukkumaan pantaessa tyttöjä alkoi hieman jännittää huominen päivä, varsinkin Nooraa. Ei millään meinannut malttaa painaa päätä tyynyyn, vaan aina nousi sängystä ylös kyselemään uusia juttuja eskarista. Parhaamme mukaan yritimme vastata ja sanoa että huomenna sitten näemme. Jännitävimpiä asioita oli "koulukirja "ja kuinka monta "koulukirjaa" eskarissa saadaan, onkohan siellä kavereita ja miten kavereita saa, saako äitiä halata kun äiti vierailee työn puolesta esikouluissa joka toinen torstai (TOTTA KAI, ja pitääkin !!!), mitä eskarissa voi tehdä...... jne....  Ida ei paljon stressiä vetänyt koulun alusta, tai ainakin itse näin sanoo. Naureskeli vain kun kyselin miltä tuntuu lähteä loman jälkeen kouluun kolmannelle luokalle. Tosin taitaa hieman jännittää kuitenkin, varsinkin kun alkaa uusikin oppiaine, englanti. Huomenna sen sitten näkee miten käy...