Kotona ollaan taas ja kaikista tuntuu mukavalta köllähtää omaan sänkyyn
nukkumaan. Kaikista eniten kotiinpaluusta taitaa riemuita Veeti, joka
tuntui stressaavan matkalla eniten. Ruoka ei meinannut maistua ja jäi
monta kertaa kuppiinkin, vaikka raksujen lisänä oli kotiruokaakin.
Muutenkin hauveliini oli masentuneen oloinen aika ajoin, mutta nyt
kotia päästyä on nukkunut ja ojennellut raajojaan asentoa vaihtaessaan.
Pihallakin on juoksennellut pää viidentenä jalkana, varsinkin kun
reissun aikana oli satanut valkoista lunta. Täällä on TALVI, jes!!!
Uusi vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä, vaikka aattopäivä tuntuikin
olevan melkoista menoa koko ajan. Päivällä vierailimme Lamminkäyrässä
Mia-kummin, Arin, Millan ja Miken luona. Ovat muuttaneet uuteen kotiin
viime vierailun jälkeen, joten taloa kierreltiin ympäriinsä. Mia leipo
meille munkkeja kahvipöytään, tai jos minun kannalta katsotaan niin
mehupöytään. Minä kun en juo kahvia, YÄK! Mutta munkit olivat hyviä.
Naureskelimme että onko meillä mennyt juhlapäivät sekaisin, sillä eikös
vappuna yleensä syödä munkkeja. Mia tuumasi että Milla on koko joulun
ajan puhunut juhannuksesta :) Eli juhlat tosiaankin sekaisin, mutta
siitä huolimatta vuosi vaihtui.
Illasta pyörähdimme
Pajujärvellä toivottamassa uusia vuosia Jussillekin ja ampumassa
raketteja. Jussilla olikin hienoja isoja raketteja ja jysähdykset
olivat sen kuulosiakin eli ISOJA. Me Veetin kansa tosin ihailimme
raketteja pitemmän matkan päästä, sillä lähdimme kävelylle pois
pihapiiristä. Näin Veetin ensimmäisenä uutena vuotena yritimme ehkäistä
koiran säikähtämistä paukkeelle, mutta yllätykseksemme Veetiskä ei
ollut moksiskaan raketeille. Muutaman kerran hätkähti paukahduksia,
mutta tärkeämpää oli uusien hajujen haistelu ojanpientareella.
Kahdentoista maissa Mika ja Simo räjäyttelivät loput raketit
Tervolantien pihalla ja saimme yleisöäkin pihan lapsista. Hienoja
raketteja olikin, mutta harmiksemme kameramme akut tekivät heti
alkuillasta tenät, joten kuvia emme saaneet. Ida ja Noora simahtivat
eivätkä jaksaneet valvoa puolille öin. Noora kyselikin seuraavana
aamuna herättyään milloin räjäyttelemme raketit. Taisi neiti olla
hieman ajassa sekaisin :)
Uuden vuoden lupauksia emme
pahemmin tehneet sillä Simon sanoja lainaten, niitä ei kuitenkaan tule
pidettyä. Mutta jotain pientä kuitenkin omassa mielessä on pyörinyt,
mutta se jää nähtäväksi tuleeko niitä lupauksia pidettyä.
Kotimatkalla tänään poikkesimme Oulussa Meerin luona tervehtimässä
kultaisia karvakuonoja. Ja talo olikin niitä täynnä, sillä kyläilemässä
oli myös Inka kahden tyttökoiransa kanssa. Vilskettä oli ympäri taloa
ja Veeti reppana ei tiennyt välillä mitä tehdä kun ympärillä hääräsi
tyttöjä koko ajan. Meidänkin karvaturrista tuli komea poika kun Meeri
hieman trimmaili ylimääräisiä karvatupsuja. Parturoinninkaan jälkeen
tytöt eivät oikein lämmenneet meidän poikaa kohtaan vaan ärähtelivät
toisen yrittäessä lähestyä. Pojalla taitaa olla vielä oppimista naisten
maailmasta :)
Taitaa olla muutakin oppimista, kun näyttelyihin
olisi taas matka. Helmikuussa on Torniossa, Laivakankaalla näyttelyt,
joihin Meeri on tulossa myös Jasminen kanssa. Huomenna pitääkin alkaa
täyttelemään ilmoittautumiskaavaketta, jotta keretään hyvissä ajoin
mukaan.
Mutta nyt taitaa olla aika painaa pää OMAAN tyynyyn ja
painua unten maille. Unirytmi onkin mennyt hieman sekaisin loman
aikana, joten taidanpa laittaa herätyksen aamuksi soimaan. Ensi
maanantaina pitäisi olla aamusta virkkuna töihin menossa, mutta jos
tähän malliin jatketaan niin taitaa tämä rouva myöhästyä ensimmäisenä
työpäivänä.
keskiviikko, 3. tammikuu 2007
Kommentit