Kotona ollaan taas ja kaikista tuntuu mukavalta köllähtää omaan sänkyyn nukkumaan. Kaikista eniten kotiinpaluusta taitaa riemuita Veeti, joka tuntui stressaavan matkalla eniten. Ruoka ei meinannut maistua ja jäi monta kertaa kuppiinkin, vaikka raksujen lisänä oli kotiruokaakin. Muutenkin hauveliini oli masentuneen oloinen aika ajoin, mutta nyt kotia päästyä on nukkunut ja ojennellut raajojaan asentoa vaihtaessaan. Pihallakin on juoksennellut pää viidentenä jalkana, varsinkin kun reissun aikana oli satanut valkoista lunta. Täällä on TALVI, jes!!!

Uusi vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä, vaikka aattopäivä tuntuikin olevan melkoista menoa koko ajan. Päivällä vierailimme Lamminkäyrässä Mia-kummin, Arin, Millan ja Miken luona. Ovat muuttaneet uuteen kotiin viime vierailun jälkeen, joten taloa kierreltiin ympäriinsä. Mia leipo meille munkkeja kahvipöytään, tai jos minun kannalta katsotaan niin mehupöytään. Minä kun en juo kahvia, YÄK! Mutta munkit olivat hyviä. Naureskelimme että onko meillä mennyt juhlapäivät sekaisin, sillä eikös vappuna yleensä syödä munkkeja. Mia tuumasi että Milla on koko joulun ajan puhunut juhannuksesta :) Eli juhlat tosiaankin sekaisin, mutta siitä huolimatta vuosi vaihtui.

Illasta pyörähdimme Pajujärvellä toivottamassa uusia vuosia Jussillekin ja ampumassa raketteja. Jussilla olikin hienoja isoja raketteja ja jysähdykset olivat sen kuulosiakin eli ISOJA. Me Veetin kansa tosin ihailimme raketteja pitemmän matkan päästä, sillä lähdimme kävelylle pois pihapiiristä. Näin Veetin ensimmäisenä uutena vuotena yritimme ehkäistä koiran säikähtämistä paukkeelle, mutta yllätykseksemme Veetiskä ei ollut moksiskaan raketeille. Muutaman kerran hätkähti paukahduksia, mutta tärkeämpää oli uusien hajujen haistelu ojanpientareella.

Kahdentoista maissa Mika ja Simo räjäyttelivät loput raketit Tervolantien pihalla ja saimme yleisöäkin pihan lapsista. Hienoja raketteja olikin, mutta harmiksemme kameramme akut tekivät heti alkuillasta tenät, joten kuvia emme saaneet. Ida ja Noora simahtivat eivätkä jaksaneet valvoa puolille öin. Noora kyselikin seuraavana aamuna herättyään milloin räjäyttelemme raketit. Taisi neiti olla hieman ajassa sekaisin :)

Uuden vuoden lupauksia emme pahemmin tehneet sillä Simon sanoja lainaten, niitä ei kuitenkaan tule pidettyä. Mutta jotain pientä kuitenkin omassa mielessä on pyörinyt, mutta se jää nähtäväksi tuleeko niitä lupauksia pidettyä.

Kotimatkalla tänään poikkesimme Oulussa Meerin luona tervehtimässä kultaisia karvakuonoja. Ja talo olikin niitä täynnä, sillä kyläilemässä oli myös Inka kahden tyttökoiransa kanssa. Vilskettä oli ympäri taloa ja Veeti reppana ei tiennyt välillä mitä tehdä kun ympärillä hääräsi tyttöjä koko ajan. Meidänkin karvaturrista tuli komea poika kun Meeri hieman trimmaili ylimääräisiä karvatupsuja. Parturoinninkaan jälkeen tytöt eivät oikein lämmenneet meidän poikaa kohtaan vaan ärähtelivät toisen yrittäessä lähestyä. Pojalla taitaa olla vielä oppimista naisten maailmasta :)
Taitaa olla muutakin oppimista, kun näyttelyihin olisi taas matka. Helmikuussa on Torniossa, Laivakankaalla näyttelyt, joihin Meeri on tulossa myös Jasminen kanssa. Huomenna pitääkin alkaa täyttelemään ilmoittautumiskaavaketta, jotta keretään hyvissä ajoin mukaan.
Mutta nyt taitaa olla aika painaa pää OMAAN tyynyyn ja painua unten maille. Unirytmi onkin mennyt hieman sekaisin loman aikana, joten taidanpa laittaa herätyksen aamuksi soimaan. Ensi maanantaina pitäisi olla aamusta virkkuna töihin menossa, mutta jos tähän malliin jatketaan niin taitaa tämä rouva myöhästyä ensimmäisenä työpäivänä.