Toiseksi viimeinen työpäivä on takana päin ja joululoma lähestyy pikkuhiljaa. Loman pituudesta ei ole varmaa, sillä töissä tuli talouspääliköltä viesti ettei minulla ole kuulema varaa ottaa enää vuosilomapäiviä, koska olen käyttänyt jo ne. Tätä ihmettelen kovasti, koska ainut loma mitä olen uuden kertymän aikana ollut on syysloma ja senkin otin palkattomana. Jos ei mitään muuta keinoa ole, niin otetaan sitten palkattomana.

Nooralla ainakin alkoi tänään joululoma ja harmitteli kun ei löytänyt kotoa askartelemaansa enkeliä. Jäi varmaan eskariin. No se saa odottaa siellä tammikuuhun. Ovat kovasti askarrelleetkin jouluaiheisia, kuten joulupukin ja poron jotka komeilevat keittiön pöydällä. Joulupukki on ihan ihqu (niin kuin nuoriso sanoo) ja poro istuskelee takakoipien päällä, kun etujalat eivät kannata :)

Ida oli harmissaan kun hänellä on vielä koulupäiviä jäljellä kolmisen kappaletta. No eipä ainakaan läksyjä tule enää. Huomennakin viettävät luokan kesken pikkujouluja, joten kaupan kautta on käytävä kun repussa pitää olla jotain herkkua ja pikkujoululahja. Kaupassa kävimmekin illalla kun tulimme Kauneimmista joululauluista. Viime vuonnakin kävimme tyttärien kanssa Lautiosaaren seurakuntatalolla laulamassa kauneimmat joululaulut. Viime vuonna tosin oli pianon lukon avain hukassa ja sitä etsimme koko talosta, kunnes kappalaisemme Sakari aukaisi pianon Hackmannin veitsellä. Avain kyllä löytyi myöhemmin, diakonissamme taskusta. Tänä vuonna paikalla oli ehkä hieman vähemmän seurakuntalaisia, mutta laulut raikuivat kauniisti salissa. Ida pääsi toivomaan kaksi laulua, Hiljaa, hiljaa, joulunkellot kajahtaa ja Pieni liekki. Ja tyttären ilme loisti ja vielä enemmän kun osasi vastata Yrjö-papin kysymykseen mitä toista laulua lauletaan samalla sävelellä kuin Joulu saapui Pohjolaan. Tutusta sävelestä Ida tiesi vastaukseksi adventin ajan kynttilänsytytyslaulun Nyt sytytämme kynttilän. Ennen viimeisiä lauluja toimitettiin arvonta. Jokaisen lauluvihkoon oli kirjoitettu onnennumeron ja tuo onni kohtasi monien muiden lisäksi myös meidän Nooran. Neiti voitti kuivakakun ja joku kerkesi tokaista, ettei tyttären tarvi nyt leipoa äidille kakkua jouluna. Nooran oma mielipite asiasta oli että sitä kakkua tarjotaan sitten 22. päivänä kun on isosiskon synttäripäivä ja jos sattuu vieraita käymään kahvilla. Mutta voi sitä iloa kun tyttö huomisi sanotun numeron olevan sama kuin hänen vihkossa. Lopuksi lauloimme Maa on niin kaunis, ja kun laulun toivoja ilmoitti toiveensa, niin Yrjö-pappi tuumasi että onhan se kaunis. Niin on vielä (ehkä) muutaman päivän kun lumi peittää maan, mutta lämpenemään päin on ilma mitä lähemmäs aattoa menemme.

Kotimatkalla kävimme tosiaan ostamassa Idalle herkut ja lahjan kaupasta. Törmäsimme samalla Veetin kaveriin Kinkkuun ja voi sitä hännän heilumista, kun rapsuttelin koiruliiniä. Ovat kuulema laittamassa kaveria Kinkulle, mutta rotua en saanut selville. Siitähän illalla nousi ajatus että mekin ottaisimme Veetille kaverin, tosin joko saman rotuinen eli kultsu tai labradorinnoutajan. Kattellaan tässä jos tulee ilmoituksia pennuista, mutta ei kiireen kanssa. Veetin kanssa on kuitenkin yhteiselo vielä alussa. Onhan toisella ikää vasta 10 kuukautta. Mutta valmiita oltaisiin tarjoamaan koti toisellekin sylivauvalle.

Eilen en kirjoitellut kuulumisia, sillä ilta vierähti eskarin joulujuhlien merkeissä. Eilen oli illalla tosiaan joulujuhlat ja jännitystä ilmassa. Tuntia kahta ennen juhlien alkua tuntui ettei Noora pysy nahoissaan. Oli äiskälläkin hätä päivällä kun muisti ettei tytöille ollut mekkojen alle juhlasukkiksia. Mutta onneksi pelastava mummi sattui soittamaan ja ilmoittamaan olevansa juuri Halpa-Halliin menossa. Pelastus!!! Ja kiitos mummille! Kellon käydessä 18.00 sitä sitten istuttiin koulun juhlasalissa, vieraat penkeillä ja eskarilaiset lavalla varattuilla penkeillä. Nooralta löyty sama piirre kun äitilläkin on ollut pienenä, jännittäessä vääntelee jalkoja ristissä. Ja kun tyttöjä pyydettiin ensimmäisenä eteenpäin esiintymään, niin mekon helmat alkoivat nousta ylemmäs, kunnes sisko näytti yleisöstä että laskee irti helmasta. Paljon ovat eskarit harjoitelleet ja hienosti esiintyivät. Ohjelmassa oli syksyn aikana opittuja Salaisen maan lauluja ja tonttuleikkejäkin.

"Sano suu, sano suu, olen Pikku-Kuu..."

Tonttuja lavalla