Täällä sitä ollaan... hengissä, eikä olla tuhkaksi paahettu niin kuin systeri veikkasi lukiessaan viime aikoina aina vaan samaa päivitystäni. Laskurikin on näemmä ottanut takapakkia, jälleen kerran. Jotenkin aika on kulunut niin ettei ole kerennyt eikä tosin jaksanutkaan istahtaa kirjuuttelemaan. Alku kesä meni töissä touhutessa kesäkerhoissa lasten kanssa ja kotona pihatöissä tai remppaa tekemässä. Töiden suhteen elämässäni on on tapzahtunut muutos, joka kyllä oli odotettavissakin, pariin otteeseenkin jo. Helmikuussa 2004 lähdin seurakunnalle töihin, ja kun työsopimus päättyi ilmestyi uusi lappunen eteeni ja työt jatkui. Ja se on jatkunut tähän päivään saakka, kunnes se nyt sitten tuli päätökseensä. Eli reilu kolme vuotta tuli töitä tehtyä. Ensi kuussa pitäisi taas marssia tauon jälkeen työkkärin kassalle ilmoittautumaan työttömäksi. Että tämmöstä... ehkä tuollakin on jotain vaikutusta laiskuuteeni kirjuutella kuulumisia, mutta nyt kun vietän toista virallista keälomapäivääni aloitan niin sanotusti uuden elämän. Tuo on kyllä aika loppuun kulunut sanonta, mutta olkoon! Aina välillä mieleen tulee ajatuksia ja uusia ideoita joita haluaisi kokeilla tai tehdä, joko itselleen, toisille tai kodilleen. Nyt ajattelin alkaa kokeilemaan noita ideoita... lopputulos voi olla sitten ihan mitä vaan. Ensimmäisenä aloitan pienen rempan meidän kodissamme. Nooran huone on vielä remontoimatta, joten yllätykseksi tyttärelle vaihdamme meidän makkarin ja Nooran huoneen päittään ja samalla laitan hieman uutta väriä tulevan koululaisen huoneeseen. Uusi pöytäkin pitäisi hakea, missä on sitten syksyllä hyvä tehdä läksyjä. Ja jotain muutakin pientä. Tytöt nimittäin lähtivät tänä aamuna Honkamaahan seurakunnan kesäleirille, joten aikaa on pari päivää. Nyt taidankin aloittaa urakan heti ja kirjuutella kuulumisia iltasella uudestaan, kunhan saamme ensin tietokoneen siirrettyä toiseen huoneeseen.