Eilen postilaatikkoomme oli tipahtanut kirje Elokuun toveriltani eli Iitaliiniltä. Kirje olikin sisällöltään tosi monipuolinen ja paperit olivat NIIN kauniita että mietin kyllä tarkkaan mihin niitä käytän, jos nyt raskin niitä edes käyttää. Teepussejakin oli mukana, jotka taidan jättää syksyksi pimentyvien ja kylmien iltojen lämmikkeeksi kun istahdan sohvan nurkkaan hyvän kirjan seuraan tuulen ulvoessa ulkona. Minä olen aina ollut huono juomaan teetä ja kahvia olen viimeeksi juonut joskus pikku kläppinä kun matkin isosiskoani, joka on juonut kaffeeta pienestä pitäen. Kyläilessämme olenkin tottunut sanomaan että juon sitä samaa mitä lapsetkin. :) Ikuinen lapsi, en tiedä :) Teetä olen kuitenkin opetellut juomaan viime talven aikana, mutta kaffee puolen olen jättänyt kokonaan, mutta nyt on rohkaistuttava maistamaan Iitaliinin lähettämää Vanilla-kaffeeta, sillä pakkauskin tuoksuu niin hyvälle. Valkoinen valmis korttipohja oli minulle ihan uusi tuttavuus ja tuotti pintä aivohierontaa. Sattumoisin eilen näin eräässä blogissa kuvan valmiista samanlaisesta kortista. Ylpeänä voi sanoa että osasin taitella kortin aivan oikein ilman mallia. Nyt kuitenkin löpinät loppuu ja kuva puhuu puolestaan... Kiitos Iitaliinille! :)