Olen ottanut taanoin yhdeksi elämänohjeeksi äitini tavan miettiä aamulla mitä sen päivän aikana tekee. Ja siinä päätöksessä kun pysyy ei tule turhaa stressiä. Tämä syksy on mennytkin melko leppoisasti, verrattuna aikaisempaan sillä meikäläinen on erittäin stressaavaa tyyppiä. Murehdin asioita aina etukäteen ja monesti ihan turhaan. Asioilla kun on yleensä tapana järjestyä keinolla millä hyvänsä. 

Aamulla tänäänkin keittiönpöydän äärellä istuessa mietin mitä kotosalla touhuaisin töiden jälkeen. No ehdottomasti lenkille päätin lähteä, sillä siitä jo sovittiin naapurin kanssa eilisen kävelyn päättyessä. Ja niin sitä käytiin ja pitkä lenkki käytiinkin. Melko rivakkaa vauhtia mennäänkin eikä maha-asukki sitä pahaksi tuntunut pistävät. Eilen meinasi puolet matkasta mennä supistelujen kanssa. Joka päivä hieman erillainen.

Toinen mitä päätin tänään touhuta oli pyykkivuoren pienentäminen. Pyykkikone onkin laulanut muutaman koneellisen verran. Kunhan tammikuu koittaa ja uusi asukas syntyy niin uskon että pyykkivuori tulee olemaan hieman isompikin, mutta ei kai se auta kun lauleskella pyykkikoneen kanssa samaan tahtiin.

Huomenna sitten aamupalalle mietitään mitä huomenna tapahtuu. Kotipäivä ainakin tulee olemaan, sillä tytöilläkään ei ole harrastusmenoja joihin pitäisi kuskata. Löhöpäivä saattaa tulla, kun töissä on oltava skarppina. Huomenna ollaankin oppilaana koko päivä tietokoneen äärellä kun sähköisen kalenteri / varauskirjan käyttöä tullaan meille opettamaan. Osa työporukasta on jo tänään ollut koulutuksessa ja me loput sitten ollaan vuorostaan huomenna. Selkä ei välttämättä pidä kovin paljoa paikoillaan istumisesta, mutta saahan sitä välillä nousta jaloittelemaan. Etupuoli kropastani varmaan viestittää jaloittelun syyn kouluttajalle. Nyt kuitenkin saunaan rentoutumaan ennen untenmaille siirtymistä.