Arki on palannut meidän mökkiin ihan kunnolla. Pari viikkoa on töitä nyt meikäläinenkin tehnyt ja sen huomaa ainakin täällä blogin puolella. Ei meinaa jaksaa istahtaa tähän hetkeksi ja kirjoitella kuulumisia, tai ei kerkeä. Tosin en tainut keretä vaikka olin kotosalla työttömänäkin. Taitaa olla laiskuudesta kiinni :)
Töitä on siis tehty ja ihan mukavaa on ollut pienen työttömyysajan jälkeen. Työkuva ei paljoa muuttunut edelliseen työpaikkaan verrattuna, mutta sanotaanko että jokaisella talolla on omat tavat toimia, vaikka päätehtävä olisikin sama. Ihmiset joita olen tavannut töissä ovat olleet todella mukavia ja lämpimästi ovat ottaneet vastaan uutena työkaverina ja kerhotätinä.
Töihin lähtöni on tietenkin vaikuttanut myös paljon täällä kotosallakin. Tytöt ovat joutuneet ottamaan enemmän vastuuta omista tehtävistään, kuten kouluun lähtemisestä, läksyistä, huoneen siivouksesta....  aikasemmin minä olin kotona touhuamassa ja hääräämässä kun neidit saapuivat kotia, mutta nyt vastassa onkin vain Veeti. Nooran kohdalla jouduimme järjestelemään hieman ohjelmaa uusiksi ensimmäisen työviikon jälkeen. Kysyin neitokaiselta haluaako hän koulun jälkeen mennä iltapäiväkerhoon ja vastaus oli kielteinen. Silloin ajattelin että katsotaan pari ensimmäistä viikkoa miten neiti pärjäilee ja kysytään sitten uudestaan, mutta ei tarvinut odottaa niin kauan. Eka työviikon jälkeen kysyin miltä tuntui olla yksin kotosalla parin tunnin ajan. Vastausta ei kuulunut mutta neiti hyppäsi kaulaani ja sanoi että äiti älä mene enää töihin. Tällöin päätimme yhdessä että soittaisin seuraavana maanantaina kuntaan kysyäkseni vapaita paikkoja iltsusta. Onneksi paikkoja oli ja nyt Noora on iloisin mielin ennyt koulusta kavereiden kanssa jatkamaan leikkejä iltapäiväkerhoon. Parempi näin kun yksin kotosalla. Pimeys, yksinolo, pienet äänet ym. voivat lapsen mielessä olla pelottavia asioita ja saammepa me vanhemmatkin olla nyt turvallisin mielin eikä tarvi koko ajan miettiä miten lapsi yksinään kotona pärjäilee. ida on kulkenut omasta tahdosta kotia toiselta luokalta lähtien ja pärjää hyvin, kunhan malttaisi tehdä tuolloin myös läksyjä. Äidin harras toive :)
Tässäpä lyhyesti meidän arjen kuulumisia. Nyt alkaa kuitenkin väsy painaa jo päälle, joten tyyny kutsuu...